”Joko nyt haluttaa?”
”Haluan tuoda esille myös palan omaa traumaani, jos se auttaisi jotain muuta.
Kiitos tästä.
Olin 23 vuoden ajan liitossa, jossa oli henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa. Olin alistettu, pelkäsin ja en kyennyt lähtemään. Minulle oli tärkeää, että kukaan ei saa tietää ja kulissit pysyvät kunnossa. Olin niin yksin asian kanssa ja en osannut hakea apua. Niin surullista. Siksi toivon, että joku tämän tekstin luettuaan rohkaistuisi hakemaan apua.
Mieleen tuli nyt esimerkiksi tilanne, että mies halusi seksiä ja en olisi halunnut. Hän hakkasi ja jäin sängynpäälle itkemään. Mies löi makuuhuoneen oven kiinni, laittoi tv:n kovalle ja etsi jääkaapista syötävää. Tv: n kovalle siksi, koska itkemisen ja nenän niistämisen äänet raivostuttivat häntä. En uskaltanut liikahtaa, lähteä vessaan. Parin tunnin päästä hän tuli takaisin ja kysyi, että joko nyt haluttaa…
En uskaltanut kieltäytyä, koska en halunnut enää nyrkistä ja seuraavana päivänä olisi työpäivä. Ja runsaasta itkemisestä silmäni olisivat turvoksissa seuraavana päivänä. Makasin hiljaa ja annoin miehen tehdä vartalollani haluamansa. Seuraavana aamuna aina niin kuin vuosien ajan painelin silmiäni kylmällä, että turvotus vähän laskisi.
Jakkupuku päälle ja töihin, hymy kasvoille, yrittäen unohtaa edellisillan, yön kauhut.
23 vuoden jälkeen kävi niin, että mies löysi toisen naisen ja jätti. Silloin voimani ja kulissit romahtivat. Olen nyt määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä sekä käynyt traumapsykoterapiassa pian 5 vuotta.
Miehiä pelkään edelleen. Haluaisin kuntoutua työkykyiseksi ja päästä elämänsyrjään kiinni, edes omalla vajavaisella tavallani. Silti haluaisin joskus kokea, että olisin tärkeä jollekin ja olla onnellinen.”
Kommentit