”Jos et ole ollut yli 20 vuotta parisuhteessa, et tiedä siitä yhtään mitään”
”Nyt on pakko kommentoida. Sun kirjoitukset jankkaavat samaa rataa; kuinka ihanaa on rakastuminen ja sen alkuhuuma. Kuinka vastenmielistä on parisuhteen muuttuminen sun kutsumaksi ” itsestäänselvyydeksi.
Oletko koskaan ollut kahtakymmentä vuotta parisuhteessa saman ihmisen kanssa? Jos et, niin et tiedä mitään parisuhteesta tai rakkaudesta. Tiedätkö oikeasti mitä niin pitkä toimiva parisuhde vaatii? No et tietenkään tiedä, koska sinä et ole koskaan ollut oikeassa parisuhteessa
Minä tiedän. Minusta on ihanaa kun tiedän että puolisoni kanssa olemme toisillemme itsestäänselvyyksiä. Voimme luottaa toisiimme kuin kallioon, voimme olla illasta toiseen tukka sekaisin ja parta ajamatta, emmekä edes huomaa sitä toisesta, koska olemme niin tottuneet toisiimme. Ja rakastamme toisiamme juuri sellaisina kun oikeasti olemme. Emme tarvitse siihen ”laittautumista toista varten” koska haluamme olla kodissamme mahdollisimman vapaasti ilman ulkonäköpaineita.
Kun menemme bileisiin, niin meidän ei tarvitse kiehnätä yhdessä, koska voimme luottaa toisiimme täysin. Vaikkemme illan aikana viettäisi aikaa juurikaan yhdessä, niin tiedämme menevämme yhdessä yhteiseen kotiimme ja heräävämme samasta sängystä uuteen yhteiseen päivään.
Alkuhuuma on vaihtunut ehkä sun mielestä tylsään arkeen. Mutta me rakastamme toisiamme juuri tällaisina kuin olemme. Kummankaan ei tarvitse miellyttää toista.
Meidän ”tylsä” arki on ihanaa. Voi olla päiviä, että istumme eri sohvilla selaillen nettiä. Tai voi olla päivä, jolloin keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä ja unelmoimme yhteisistä eläkepäivistä. Voimme mennä eri aikoihin nukkumaan, koska meillä saattaa olla erilainen päivärytmi.
Monta viikkoa peräkkäin.
Toisaalta taas saatamme varata viikon loman, jonne lähdemme täysin kahdestaan ja nautimme toistemme seurasta koko viikon, ilman minkäänlaista somea tai nettiä ylipäänsä. Elämä on asettunut omiin tylsiin uomiinsa ja nautimme joka hetkestä koska tiedämme että tämä tulee kestämään, tätä suhdetta ei mikään horjuta.
Minusta on ihanaa elää itsestäänselvässä suhteessa, mutta kuten sanoin, sinun tai muiden alle 20 vuotta yhdessä olleiden on mahdotonta sitä ymmärtää, koska kaiken pitää olla koko ajan yhtä huumaa.”
Kommentit
Itse en halua olla itsestään selvyys kenellekään enää koskaan. Mikä saa sinut luulemaan, että tuo kaikki voidaan kokea vasta 20 vuoden jälkeen? Kyllä minä voin luottaa puolisooni , vaikka emme noin kauan ole olleet yhdessä. Ei se ensi huuma vuosikymmeniä kestä kenelläkään. Minä olen ollut parisuhteessa elämäni aikana paljon kauemmin, kun 20 vuotta, vaikka en saman ihmisen kanssa. Tiedän taatusti enemmän parisuhteesta ja siinä olemisesta enemmän, kuin sinä olet yhden ihmisen kanssa kokenut. Tiedän mikä on hyvä parisuhde ja mikä on huono. Tiedän, että on mahdollista että minä tai puolisoni voi rakastua toiseen, se on mahdollista. En ole naiivi, joka kuvittelee että tämä kestää ikuisesti, en ole noin naiivi, että luulen toisen ajattelevan samanlailla, kun minä tästä suhteesta, en kuvittele, että puolisoni ajattelee 10 vuoden päästä samalla lailla, kun minä. Ihmiset muuttuvat. Sinun kaltaisia ihmisiä on lukuisia, jotka tippuvat korkealta ja kovaa pilvilinnoistaan, kun luullaan puolison olevan sammaa mieltä suhteen tilasta, kuvitellaan, että onhan se puoliso tyytyväinen, kun minäkin olen. Eli pidetään puolisoa ja suhdetta itsestään selvänä. Sinun kaltainen ihminen jätetyksi tullessaan on se katkera ihminen, joka ei ikinä ymmärrä mitä tapahtui ja kantaa katkeraa kalkkia loppuelämänsä. Surullista miten kuvitellaan, että toisen voi tuntea muka niin hyvin, että puhutaan puolison puolesta täällä miten hyvin menee. Oletan, että kirjoitusta kirjoittaessasi et kysynyt puolisolta onko hän samaa mieltä ja onko hän yhtä onnellinen kuin sinä. Itsetyytyväisyys suorastaan paistaa, luulet olevasi parempi ihminen, koska olet onnistunut olemaan saman ihmisen kanssa 20 vuotta. Pitäisikö kadehtia sinua? En kadehdi. Olen mieluummin vähän aikaa loistavassa intohimoisessa rakkautta täynnä olevassa suhteessa, kun 20 vuotta jonkun itsestäänselvyys.
Kommentit
Juurikin näin ❤️
Hienoa, että kirjoittajan suhde on toiminut ja asettunut molempia tyydyttäviin uomiinsa. Saanen kuitenkin kommentoida, kun olin naimisissa yli 20 vuotta ja tiedän, etteivät kaikki saa arkea sellaiseksi, että molemmat tuntevat olonsa hyväksi, luottavaiseksi ja turvalliseksi. Jos suhteessa ei tule nähdyksi, arvostetuksi, kuulluksi, rakkaus vähitellen katoaa ja tilalle astuu muita tunteita. Virheitä varmasti tuli myös tehtyä, se on osa meidän keskeneräisten ihmisten elämää ja inhimillistä – mutta monien eri syiden summana voi pitkäkin liitto tulla tiensä päähän. Uuden elämän aloittaminen pitkän liiton muututtua ahdistavaksi on ollut itselleni se kaikista paras ratkaisu. Nyt olen taas elossa ja saan olla minä. Tämä on minun elämäni ja valintani, jokainen tekee omansa. Kiitos näiden havaintojen parisuhteesta, jotka ovat auttaneet matkassa kohti itseni näköistä elämää, ja tukea sille, että jokaisella on oma polkunsa ja omat valintansa. Joillakin se on pitkä parisuhde, joillain lyhyempi, joku ei kaipaa parisuhdetta ja joillain voi olla vuorollaan näitä kaikkia.
Hieno teksti, ei siinä mitään. Pakko kuitenkin huomauttaa, ettei tuossa kuvatussa parisuhteessa pahemmin tunnu olevan niitä itsestäänselvyys-ongelmia joita yleensä tarkoitetaan kun puhutaan puolisoiden ottavan toisensa itsestäänselvyytenä parisuhteessa.
Kuvatussa suhteessa tunnutaan nimenomaan elävän tasaista arkea, jossa kumppania kuitenkin huomioidaan, hänen kanssaan vietetään aikaa yhdessä, mutta myös erikseen. Käydään lomalla, keskustellaan syvällisesti tai vain ollaan rennosti. Arki sujuu yhteistuumin ja kumpikin hoitaa osansa niin kotitöistä kuin parisuhteesta? Silloin et ole luultavasti edes kokenut olevasi itsestäänselvyys. Minä olen, voin kertoa millaista se on.
Tulet töistä kotiin jossa asut puolisosi kanssa. Roskat ovat viemättä, koska ei häntä haittaa. Tiskit tiskaamatta, ei häntä haittaa. Joka paikka sekaisin, koska ei sekään häntä haittaa. Sen sijaan koko päivän kotona ollut mies sanoo ettei ole laittanut ruokaa, odottaa että minä teen sen, teenhän muulloinkin. Sanoinhan toki silloin kerran suhteen alkuaikoina tykkääväni ruuanlaitosta. Ja voinhan siinä samalla siivotakin, koska ei se sotku häntä haittaa. Tietää minun siivoavan kuitenkin kunhan pottuunnun ensin tarpeeksi odottamaan hänen panostustaan kotitöiden saralla. Ei keskustelua, ei läheisyyttä, ei seksiä: koska hän ei tarvitse niitä. Tämähän on hyvä näin, mitä sitä muuttamaan. Hänelle kaikki on ihan kuten pitääkin. Minä hoidan kaiken ja olen aina siinä jos hän tarvii, sehän on ITSESTÄÄNSELVÄÄ. Kun kerran parisuhteessa on sovittu olevamme niin pysyyhän se kasassa ihan itsekseen ilman minkäänlaista panostamista tai toisen huomioon ottamista. Ilman että nähdään toinen ihminen siinä, osoitetaan hänelle edes joskus hänen olevan tärkeä ja rakas. Kerrot toiselle suoraan mitä puuttuu, mitä muutosta toivot. Sanot suoraan ettet halua muuttua itsestäänselvyydeksi, ihmiseksi jonka voi olettaa vain pysyvän siinä ilman mitään panostamista parisuhteeseen. Sellaista on tulla kohdelluksi itsestäänselvyytenä, vuosien ajan.
Tuon kommentin kirjoittaja on onnekas, itsestäänselvyys hän ei ole. Eikä luultavasti myöskään ymmärrä sen sanan merkitystä. Suosittelen tarkistamaan.
Onneksi mä tiedän kun keston sen 20 vuotta. Keston 28 vuotta ja sitten ymmärsin että ei, minun ei tarvitse sietää sitä että olen itsestään selvä kodinkone puolisolle.
Sellainen, jonka voi heittää aina välillä seinään kun se ei toimi odotetusti.
Sellainen, joka tulee hakemaan mistä tahansa mihin vuorokauden aikaan tahansa, kun asiat on menny ryyppy reissulla vähän solmuun.
Sellainen, jonka voi herättää keskellä yötä, koska nyt pitää puhua.
Minun ei tarvitse suostua mihinkään noista. Voin elää paljon tasapainoisempaa elämää yksin. Ja se klisee: ihminen ei ole missään niin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Mutta onneksi sinnittelin yli 20 vuotta, niin voin sanoa tietäväni asiasta jotain. Mielelläni annan muille luvan vapautua jo siinä 15 vuoden jälkeen.
Itse en halua olla itsestään selvyys kenellekään enää koskaan. Mikä saa sinut luulemaan, että tuo kaikki voidaan kokea vasta 20 vuoden jälkeen? Kyllä minä voin luottaa puolisooni , vaikka emme noin kauan ole olleet yhdessä. Ei se ensi huuma vuosikymmeniä kestä kenelläkään. Minä olen ollut parisuhteessa elämäni aikana paljon kauemmin, kun 20 vuotta, vaikka en saman ihmisen kanssa. Tiedän taatusti enemmän parisuhteesta ja siinä olemisesta enemmän, kuin sinä olet yhden ihmisen kanssa kokenut. Tiedän mikä on hyvä parisuhde ja mikä on huono. Tiedän, että on mahdollista että minä tai puolisoni voi rakastua toiseen, se on mahdollista. En ole naiivi, joka kuvittelee että tämä kestää ikuisesti, en ole noin naiivi, että luulen toisen ajattelevan samanlailla, kun minä tästä suhteesta, en kuvittele, että puolisoni ajattelee 10 vuoden päästä samalla lailla, kun minä. Ihmiset muuttuvat. Sinun kaltaisia ihmisiä on lukuisia, jotka tippuvat korkealta ja kovaa pilvilinnoistaan, kun luullaan puolison olevan sammaa mieltä suhteen tilasta, kuvitellaan, että onhan se puoliso tyytyväinen, kun minäkin olen. Eli pidetään puolisoa ja suhdetta itsestään selvänä. Sinun kaltainen ihminen jätetyksi tullessaan on se katkera ihminen, joka ei ikinä ymmärrä mitä tapahtui ja kantaa katkeraa kalkkia loppuelämänsä. Surullista miten kuvitellaan, että toisen voi tuntea muka niin hyvin, että puhutaan puolison puolesta täällä miten hyvin menee. Oletan, että kirjoitusta kirjoittaessasi et kysynyt puolisolta onko hän samaa mieltä ja onko hän yhtä onnellinen kuin sinä. Itsetyytyväisyys suorastaan paistaa, luulet olevasi parempi ihminen, koska olet onnistunut olemaan saman ihmisen kanssa 20 vuotta. Pitäisikö kadehtia sinua? En kadehdi. Olen mieluummin vähän aikaa loistavassa intohimoisessa rakkautta täynnä olevassa suhteessa, kun 20 vuotta jonkun itsestäänselvyys.