Havaintoja parisuhteesta

Jos haluat, niin päästän sinut menemään

5.9.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Mennään ajassa vuosien taakse. Oli tuntemani nuori nainen. Naisella miesystävä. Nainen oli kaunis ja haavoittunut. Hänen olemuksestaan paistoi pelko. Aivan kuin hän olisi ollut koko ajan varuillaan. Kaikessa tässä suuri paradoksi. Älykäs ja sosiaalinen nainen, mutta itsensä taakse piiloutuva.

Eräänä aamuna hänen miehensä tuli hänen työpaikalleen. Hänellä ei ollut mitään varsinaista asiaa. Hän tuli vain vahtimaan nuorta rakastettuaan toisten ihmisten liian pitkiltä katseilta. Myöhemmin mies tärveli naisen auton. Ihan vain mustasukkaisuudessaan väänsi naisen auton peilit solmuun. Löi peltiä vasaralla. Ilmoitti välillisesti, että hänen kanssaan ei pelleillä.

Ihmisen omistaminen. Aiheesta ei voi liikaa kirjoittaa. Tarinat ovat joskus paljon pahempiakin kuin kirjoittamani esimerkki. Lehdistä saamme lukea, että joskus mustasukkaisuus päättyy ihmisen kuolemaan, turhaan kuolemaan. Ei mennä niin synkkiin lopputulemiin. Menkäämme arkinen askel kerrallaan.

Eihän se kaikille tunnu olevan selvää. Se, että toiselle ihmiselle pitää antaa vapaus rakastaa tai olla rakastamatta. Pitää antaa vapaus mennä tai olla menemättä. Kuvitteleeko kukaan koskaan voittavansa rakkauden pakottamalla tai vangitsemalla? Ihmistä ei voi kahlita patteriin, vaan hänen pitää antaa lentää vapaana.

Sehän lähtee kovin pienestä. Huomaa tutkivansa toisen postit tai lukevansa esille jätetyn puhelimen viestit. Kyllä sen ymmärtää, että jos on epäilys, niin saattaa hairahtua tekemään yksityisyyssuojarikoksen. Sehän se on, jos toisen postin tai viestin lukee, vaikka sen itselle edulliseksi selittäisikin. Jos luottamusta ei ole, niin se luottamuspula ei ratkea kyttäämällä tai vakoilemalla. Se ratkeaa terapialla tai eroamisella.

Ei kai parisuhde tarkoita sitä, että jokainen askel pitää raportoida. Ei kai parisuhde tarkoita sitä, että on jonkun toisen oma, jonkun toisen omaisuutta. Ei kai parisuhde sitä tarkoita, että ihmisen pitää vastata viesteihin tai puheluihin puolen tunnin välein, kertoakseen epäilevälle, että missä on. Ei kai parisuhde voi määritellä sitä, että kenen kanssa voi olla ystävä. Ei kai parisuhteen tarkoitus ole vähentää vapautta ja tehdä ihmisen elintilasta pienempää. Jos on ihmisiä, jotka käyttävät vapautensa väärin, niin sitten he käyttävät. He tekevät sen joka tapauksessa.

Eikö parisuhteen pitäisi tuoda elämään enemmän eikä viedä jotain vain pois. Kahlittu ihminen alkaa voida huonosti. Hän alkaa pelkäämään omaa varjoansakin. Varsinkin jos kahlitun ihmisen elämässä on mustasukkainen puoliso. Ihminen, jolle pitää minuutintarkasti kirjata päivän ohjelmansa.

Rakkaus ei ole synonyymi omistamiselle. Enemmän se on synonyymi vapaudelle. Kun eihän vapaus tarkoita sitä, että tekee aina mieli mennä. Enemmän se tarkoittaa sitä, että haluaakin jäädä. En minä teistä tiedä, mutta itse ajattelen, että jos jääminen tapahtuu vapaasta tahdosta, niin se on aitoa ja perustuu omaan haluun ja valintaan. Jos jääminen tapahtuu pakosta, on ajauduttu jo kauas rakkaudesta.

Ehkä rakkaus on enemmän irti päästämistä kuin kiinnipitämistä. Vapaana ihminen pääsee tulemaan vielä lähemmäksi. Turvaan ja rakastettavaksi paikkaan, josta tietää pääsevänsä halutessaan myös pois.

Lue myös

Suosittelemme