Jos haluat, niin päästän sinut menemään
Mennään ajassa vuosien taakse. Oli tuntemani nuori nainen. Naisella miesystävä. Nainen oli kaunis ja haavoittunut. Hänen olemuksestaan paistoi pelko. Aivan kuin hän olisi ollut koko ajan varuillaan. Kaikessa tässä suuri paradoksi. Älykäs ja sosiaalinen nainen, mutta itsensä taakse piiloutuva.
Eräänä aamuna hänen miehensä tuli hänen työpaikalleen. Hänellä ei ollut mitään varsinaista asiaa. Hän tuli vain vahtimaan nuorta rakastettuaan toisten ihmisten liian pitkiltä katseilta. Myöhemmin mies tärveli naisen auton. Ihan vain mustasukkaisuudessaan väänsi naisen auton peilit solmuun. Löi peltiä vasaralla. Ilmoitti välillisesti, että hänen kanssaan ei pelleillä.
Ihmisen omistaminen. Aiheesta ei voi liikaa kirjoittaa. Tarinat ovat joskus paljon pahempiakin kuin kirjoittamani esimerkki. Lehdistä saamme lukea, että joskus mustasukkaisuus päättyy ihmisen kuolemaan, turhaan kuolemaan. Ei mennä niin synkkiin lopputulemiin. Menkäämme arkinen askel kerrallaan.
Eihän se kaikille tunnu olevan selvää. Se, että toiselle ihmiselle pitää antaa vapaus rakastaa tai olla rakastamatta. Pitää antaa vapaus mennä tai olla menemättä. Kuvitteleeko kukaan koskaan voittavansa rakkauden pakottamalla tai vangitsemalla? Ihmistä ei voi kahlita patteriin, vaan hänen pitää antaa lentää vapaana.
Sehän lähtee kovin pienestä. Huomaa tutkivansa toisen postit tai lukevansa esille jätetyn puhelimen viestit. Kyllä sen ymmärtää, että jos on epäilys, niin saattaa hairahtua tekemään yksityisyyssuojarikoksen. Sehän se on, jos toisen postin tai viestin lukee, vaikka sen itselle edulliseksi selittäisikin. Jos luottamusta ei ole, niin se luottamuspula ei ratkea kyttäämällä tai vakoilemalla. Se ratkeaa terapialla tai eroamisella.
Ei kai parisuhde tarkoita sitä, että jokainen askel pitää raportoida. Ei kai parisuhde tarkoita sitä, että on jonkun toisen oma, jonkun toisen omaisuutta. Ei kai parisuhde sitä tarkoita, että ihmisen pitää vastata viesteihin tai puheluihin puolen tunnin välein, kertoakseen epäilevälle, että missä on. Ei kai parisuhde voi määritellä sitä, että kenen kanssa voi olla ystävä. Ei kai parisuhteen tarkoitus ole vähentää vapautta ja tehdä ihmisen elintilasta pienempää. Jos on ihmisiä, jotka käyttävät vapautensa väärin, niin sitten he käyttävät. He tekevät sen joka tapauksessa.
Eikö parisuhteen pitäisi tuoda elämään enemmän eikä viedä jotain vain pois. Kahlittu ihminen alkaa voida huonosti. Hän alkaa pelkäämään omaa varjoansakin. Varsinkin jos kahlitun ihmisen elämässä on mustasukkainen puoliso. Ihminen, jolle pitää minuutintarkasti kirjata päivän ohjelmansa.
Rakkaus ei ole synonyymi omistamiselle. Enemmän se on synonyymi vapaudelle. Kun eihän vapaus tarkoita sitä, että tekee aina mieli mennä. Enemmän se tarkoittaa sitä, että haluaakin jäädä. En minä teistä tiedä, mutta itse ajattelen, että jos jääminen tapahtuu vapaasta tahdosta, niin se on aitoa ja perustuu omaan haluun ja valintaan. Jos jääminen tapahtuu pakosta, on ajauduttu jo kauas rakkaudesta.
Ehkä rakkaus on enemmän irti päästämistä kuin kiinnipitämistä. Vapaana ihminen pääsee tulemaan vielä lähemmäksi. Turvaan ja rakastettavaksi paikkaan, josta tietää pääsevänsä halutessaan myös pois.
Kommentit
Jokainen on varmasti joskus epävarma , niitä tunteita on opeteltava käsittelemään. Myönnän olevani joskus epävarma myös. Olen sanonut miehelle, että minä en puutu siihen kenen kanssa hän on tekemisissä tai yhteyksissä. Minulle ei ole ongelma, että hän vaihtaa kuulumisia esim exän kanssa. Salailua en siedä, jos ei ole salattavaa, niin tämmöistä yhteydenpitoa ei tarvitse salailla, vaan siitä voi puhua yhtä avoimesti, kun muistakin ystävistä. Rehellisyys ja avoimuus rakentaa luottamusta. Vaikka toisella ei kuulu kenen kanssa on tekemisissä tai ystävä, niin silti asioista voi puhua avoimesti.
Kommentit
Loistava kirjoitus.
Olin ennen ehkä korostetunkin verran vapaa sielu ja arvostin muita kaltaisiani. En voinut ymmärtää jos joku oli mustasukkainen. Sehän on hölmöä.
Sitten koin kahden vuoden aikana niin järkyttäviä menetyksiä henkilökohtaisessa elämässäni, että näiden jälkeen uuteen parisuhteeseen mennessäni oli kuin olisin tutustunut itseenikin uudestaan: minuun, vapaaseen sieluun joka pärjää aina yksin eikä vaadi mitään, oli jäänyt kummittelemaan aivan järkyttävä menettämisen pelko. Ihan kuin kaikki hyvä mitä minulla oli elämässä voisi hävitä silmänräpäyksessä. En ollut koskaan ollut mustasukkaista tai takertuvaa tyyppiä, ja yhtäkkiä, tässä uudessa parisuhteessa, huomasinkin näitä piirteitä itsessäni.
Ajatus siitä, että minä olisin mustasukkainen, tai takertuva oli ällöttävä ja vastenmielinen. Mutta niin kuitenkin oli. Onneksi havahduin siihen ja käsittelin/ rupesin työstämään asiaa. Tunteet johtuivat minun peloistani ja hädästä, ei toisesta ihmisestä. Onneksi myös uusi Elämäni Ihminen oli ymmärtäväinen eikä säikähtänyt. Minun kertoessani tunteistani ja ajatuksistani hän sanoi, ettei ole hätää, ja että tuoreet menetykseni elävät varmasti mielessäni välillä edelleen. Se vaati varmasti häneltä paljon. Minä olen onnekas.
Loppujen lopuksi kaikki kääntyi kuitenkin hyvin ja pääsin yli menettämisen pelostani. Tunnen jälleen pitkästä aikaa olevani oma itseni, tasapainoisessa parisuhteessa missä kumpikin tuo lisää toistensa elämään eikä vie mitään pois. Minä tarvitsin aikaa, itsetutkiskelua ja ymmärrystä ja sain tätä kaikkea. Nyt ymmärrän enemmän ja koen olevani onnekas kokemuksieni myötä.
Aamen!
Ihana lahjaidea! Taidan ottaa käyttöön. Väsyn ihmisistä todella nopeaa ja on välillä hyvin vaikeaa ensin olla päivä väkisin sosiaalinen ylisosiaalisten työkavereiden kanssa ja sitten mennä kotiin missä pitäisi jaksaa pitää parisuhdetta yllä viettämällä aikaa paremman puoliskonkin kanssa. Onneksi puoliso ymmärtää (vaikka harmittaa molempia kun oon lähes aina väsynyt), yllättävän moni ei. Jos kehtaan vähän marista asiasta niin joku ymmärtää heti väärin etten muka viihdy puolisoni seurassa ja oon suunnilleen suunnittelemassa eroa.
Jokainen on varmasti joskus epävarma , niitä tunteita on opeteltava käsittelemään. Myönnän olevani joskus epävarma myös. Olen sanonut miehelle, että minä en puutu siihen kenen kanssa hän on tekemisissä tai yhteyksissä. Minulle ei ole ongelma, että hän vaihtaa kuulumisia esim exän kanssa. Salailua en siedä, jos ei ole salattavaa, niin tämmöistä yhteydenpitoa ei tarvitse salailla, vaan siitä voi puhua yhtä avoimesti, kun muistakin ystävistä. Rehellisyys ja avoimuus rakentaa luottamusta. Vaikka toisella ei kuulu kenen kanssa on tekemisissä tai ystävä, niin silti asioista voi puhua avoimesti.