Havaintoja parisuhteesta

”Jos millään ei olisi mitään seurauksia, valitsisin sinut”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Kerroit, että olet saanut työtarjouksen ja pääset haastatteluun, tsemppaan ja kannustan sinua, ansaitset ylenemisen. Toisinaan kuulen äänestäsi, että päivä on ollut raskas, koitan piristää sinua jollain kevyellä ja hauskalla jutulla. Kerrot päivästäsi, sattumuksista ja siitä miten onnistuit erityisen hyvin jossain tärkeässä asiassa.

Minä voin purnata sinulle vaikeasta asiakkaasta tai kertoa vapaa-ajan kommelluksista. Voimme puhua melkein mistä vaan. Arvostat minua, kehut minua, et ulkonäköäni vaan minua, persoonaani, ihmistä.

Opin sinulta uusia näkökulmia asioihin ja keskustelemme myös erimielisyyksistämme. Olen oppinut sinulta muun muassa siitä, että tunteiden näyttäminen, niiden negatiivistenkin, on järkevää, sekä tunteiden sanoittamisesta. Ja olen kehittänyt itseäni, syventynyt lukkoihini, selvittänyt kaavojani ja toimintatapojani. Oppinut itsestäni. Ja samaa yritän, auttaa sinua ymmärtämään itseäsi, tuoda esiin toisenlaisia näkökulmia ja mielipiteitä, kun pyydät niitä.

Pidän luonteestasi, välillä tuntuu kuin olisit miespuolinen kuva itsestäni. Nauramme saman kaltaisille asioille, kiusoittelemme toisiamme pilke silmäkulmassa. Tiedät, miten minut saa nauramaan ja minä kuulen, milloin sinä hymyilet. Sanot, että vain harva ymmärtää sinua, ja minä ymmärrän, jo puolikkaasta lauseesta. Kellekään muulle puhuminen ei ole yhtä helppoa, kuin sinulle.

Kun olemme yhdessä, elekielemme puhuu. Kosketat kättäni, minä hipaisen olkapäätäsi. Sinun silmäsi tuikkivat ja minä nauran. Tanssiessamme sormet limittäin tunnen, että olen paikassa, jossa olen aina halunnut olla, pää rinnallasi, kätesi hiuksissani leikkien. Niin sinäkin sanoit viimeksi, ettet haluaisi sillä hetkellä olla missään muualla. Tunnen perhosia vatsassani, saan sähköiskuja kosketuksestasi. Toisinaan en voi katsoa sinua silmiin, koska pelkään paljastuvani kokonaan.

Haluan painaa pääni sinun rintaasi uudestaan ja saada muun maailman katoamaan ympäriltämme. Haluan suudella sinua siinä, muista välittämättä. Myöhemmin palaan pieniin hetkiin kuin teini, salassa virnistellen. Toisaalta on pelottavaa, että sinun kanssasi olen kadottamassa kaikki rajani, aiemmat ehdottomuuteni. Luotan sinuun täysin, kokonaan. Tunnet minut, osaat lukea minua ja pidän siitä.

Haluaisin tuntea sinut kokonaan, haluaisin kuulla kaiken sinusta, tietää tarinat silmiesi takaa ja tutkia ihosi jokaisen jäljen, tutustua kaikkiin kohtiisi, haamuihisi ja haluihisi. Haluaisin kaiken, mutta silti en halua mitään. En voi haluta mitään, koska me molemmat kuulumme toisille. Kaksi perhettä, joille en halua kärsimystä, etkä sinäkään ole valmis ottamaan seuraavaa askelta. Raja on vielä olemassa, sinä vedit sen viimeksi. Me emme puhu tästä koskaan, kaikesta muusta me puhumme.

Elän puoliksi normaalia perhe-elämää, jonkun mielestä täydellistä, idyllistä unelmaa, ja siltikään en tiedä missä olen, jossain välitilassa, rationaalisuuteni hukanneena. En halunnut tällaista, en suunnitellut tällaista. Minun täytyy päästä eteenpäin ja sinusta yli, ja silti toivon salaa, että tämä pysyy juuri tässä, jatkuu juuri kuten tähänkin asti. Haluan, että olemme tekemisissä mutta tiedän, että se ei ole enää järkevää, koska kuten totesin, sinun kanssasi olen kadottanut aiemmat rajani. Samalla se, että katoaisit elämästäni kuulostaa maailmanlopulta, koska olet ollut elämässäni jo liian pitkään, että voisin nyt luopua sinusta.

Jos millään ei olisi mitään seurauksia, valitsisin sinut, ja toivon, että valitsisit minut. Oikeassa elämässä en ole valmis päätöksiin, en puolesta enkä vastaan, enkä varsinkaan kysymään, mitä sinä haluat. Toisaalta olen onnellinen, että koen tämän, koin vielä tämän, kipinän. Haluan sinulle pelkkää hyvää. Se, että olet onnellinen, riittää minulle. Sen täytyy riittää.”

Lue myös

X