Havaintoja parisuhteesta

”Jos muutat poikani kanssa yhteen, poikani ei ole tervetullut luokseni koskaan ja minua hän ei jätä”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minäkin haluan kertoa oman tarinani siitä, miten suhteen ulkopuolinen voima tuhoaa rakkaustarinan.

Muutama vuosi sitten rakastuin mieheen. Hän oli eronnut samana vuonna ja oli vuoroviikkoisä yhdelle lapselleen. Miehen kanssa teimme päätöksen, että näemme vain miehen ollessa ilman lasta ja vasta myöhemmin tutustuttaa lapsi minuun, jotta lapselle ei tule liikaa muutoksia elämään.

Kaikki meni hyvin siihen asti kun tapailimme kahdestaan. Noin vuosi tapaamisestamme aloimme pohtimaan yhteen muuttamisen mahdollisuutta. Ennen sitä aloin nähdä säännöllisesti hänen tytärtään. Hän oli tuolloin kuusivuotias. Siitä alkoikin sitten helvetti.

Minun kimppuuni kävivät sekä mieheni exän äiti, että miehen äiti. Minusta tuli syyllinen miehen eroon. Mieheni oli kertonut minulle avoimesti erostaan ja siitä, että eron jälkeen sekä hänen exänsä äiti ja hänen oma äitinsä osoittivat mieltään siitä, että mies oli kehdannut lähteä avioliitostaan. Tiedän eron syynkin, mutta se on heidän välinen asiansa. Vaikka en ollut edes tiennyt miehen olemassa olosta hänen eronsa aikaan, niin minusta alettiin leipoa syyllistä.

”Seksilläkö hänet itsellesi vokottelit?”

”Eikö hävetä viedä pieneltä lapselta isää?”

”Luuletko pääseväsi lapsenlapseni arkeen mukaan saatana!”

”Jos muutat poikani kanssa yhteen, poikani ei ole tervetullut luokseni koskaan ja minua hän ei jätä”.

Siinä muutamia viestejä joita sain mieheni äidiltä, itsekin eronneelta naiselta. Eikä mieheni exän käytös ollut sen kauniimpaa. Mieheni sopi heidän molempien kanssa tapaamisen, jossa hän puhuisi heille samaan aikaan samassa tilassa. Kesken tapaamisen mieheni exän äiti oli kovaan ääneen huutanut, että ”onhan se perkele, että pillun perässä juoksemalla pitää hajottaa koko perhe”. Hänkin itse eronnut nainen.

Mikään sana ei heihin tehonnut. Pahinta kaikessa oli se, että naiset olivat saaneet kylvää minuun kohdistuvia vihaisia sanoja lapsen kuullessa ja lapsi alkoi reagoimaan siten, että ei halunnut tulla enää isänsä luokse. Ei vaikka minä en ollut vielä edes muuttanut sinne.

Mieheni yritti kaikkensa pistääkseen vastaan, mutta lapsen ottaminen mukaan kieroon valtapeliinsä oli miehellekin liikaa. Hän hukuttautui liialliseen työntekemiseen joka lopulta johti sairauskohtaukseen. Se kaikki oli minulle liikaa ja pelkäsin, että olemassa oloni tappaa miehen ja vie häneltä lapsen. Oli minun vastuulla jättää rakastamani mies. Enkä itsekään olisi tuota hullunmyllyä jaksanut.

Äidit saivat mitä halusivat. Toivottavasti ovat onnellisia saavutuksestaan.”

X