Havaintoja parisuhteesta

”Jos tästä ei loppuelämän rakkautta tulisikaan, tämä tarina ja tunne on poltettu mun sydämeen”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Olen ollut sinkkuna lähemmäs kaksi vuotta. Tehnyt rauhassa surutyötä edellisen suhteen jäljiltä ja koonnut itseäni. Oppinut taas nauttimaan elämästä ja löytänyt jonkinlaisen rauhan elämään ja itseeni. Maaliskuusta asti olen tuntenut todella vahvasti, että tänä kesänä mun elämään tulee jotain todella hyvää. Olen tuntenut sen olevan rakkautta, mutta epäilevänä olen tahtonut painaa sen ajatuksen pois ja uskonut sen vain olevan jotakin hyvää, mitä ikinä onkaan. Tuo vahva tunne teki koko kevääksi todella odottavan olon, koska sen tarkemmin en tiennyt, mitä tapahtuu ja milloin. Elin, olin ja nautin. En jaksanut juuri käyttää deittiäppejä, kun luotin siihen, että jotain tulee ilman, että sitä tarvitsee metsästää.

Ja kesäkuun alkupuolella sovin treffit somesta tietämäni miehen kanssa. Yhtään miettimättä täytyykö minun esittää ”coolia” sovin tapaamisen seuraavaan viikonloppuun, heti kun minulla oli vapaata.
Edellinen ilta oli mennyt juhliessa aika villisti, mutta mies halusi minun tulevan käymään silti. Ja minä menin, väsyneenä, krapulaisena, voisin sanoa että täysin omana itsenäni. Istuin hänen viereen terassin portaille ja tunsin rauhan.
Se rauha on pysynyt. Nyt kun mietin, se odottava tunne loppui siihen hetkeen, kun ensimmäisen kerran nähtiin. Minun sielu tiesi, että tässä se pari nyt on. Se tunne on vahvistunut kokoajan, mitä enemmän opitaan tuntemaan toisiamme. Kumpikin tuntee sen, että tässä on nyt jotain isompaa. Kiire ei ole minnekään, meillä on kaikki aika.
Tulevaisuudesta kukaan ei tiedä, mutta sen tiedän jo nyt, että mitään näin ihmeellistä kohtaamista ja kemiaa ei ole koskaan aiemmin vastaan tullut. Jos tästä ei loppuelämän rakkautta tulisikaan, tämä tarina ja tunne on poltettu mun sydämeen.”
X