Juotko alkoholia lapsesi seurassa?

Kirjoitin humoristisen postauksen liittyen lapsiarkeen ja postauksen loppuun kirjoitin juovani lasillisen viiniä lapsen nukahdettua. Seuraavana aamuna viestilaatikkooni tipahti viesti, jossa nainen vihjaili lastensuojeluilmoituksella, koska lapsiperheessä tunnutaan ryyppäävän ja moinen kannustaminen tuohon harrastukseen on moraalitonta.

Jätetään tämä oman elämänsä ahdistunut omaan arvoonsa, mutta hänen viestinsä johdatteli minut tämän aiheen pariin. Juodaanko teillä alkoholia lapsen seurassa?

Join olutta ensimmäisen kerran elämässäni ollessani noin viisivuotias. En tarkoituksella, mutta taloyhtiön saunatilojen pukuhuoneessa huomasin pöydällä olleen kiinnostavan näköisen avatun pullon ja nostin pullon huulilleni. Arvelen makuelämyksen olleen karmiva, koska seuraavan kerran harrastin tuota jaloa lajia vasta ollessani yhdeksäntoista.

Tämä johtuu siitä, että näin toisinaan isäni toimesta vähän rankempaakin kupin kallistelua ja päätin jo pienenä, että en koskaan juo alkoholia. No, tuo päätös piti aivan lukion viime metreille, kunnes tutustuin ilman ennakkoluuloja tuohon jumalten nektariin ja alkoholista tuli osa omaakin elämääni. Ei milloinkaan pääosanesittäjä, mutta mukavia sivurooleja se on elämäni eri käänteissä esittänyt.

Lapsen saamisen jälkeen päätin ensin, että en koskaan nauti pisaraakaan alkoholia lapsen seurassa pohjaten ajatuksen omiin kokemuksiin omasta lapsuudestani. Kunnes havahduin ajatukseen, että tuolla tavalla annan lapsuuden kulkea mukanani ja antaa sen jopa tehdä päätöksiä itseni puolesta. Se ei ole terve tapa ajatella maailmaa missään asiassa. Jokaisen ihmisen pitäisi päästä lapsuudesta eroon, eikä kantaa sitä mukanaan, sillä pahimmillaan sillä toistaa aikaisempien sukupolvien traditioita ja se on typerää, sillä jokainen aikakausi vaatii omat traditionsa.

Vaikka olen nähnyt aivan liikaakin alkoholin liikakäyttöä ja vaikka minua omalla tavalla kuvottaa suomalainen alkoholikulttuuri, jossa esimerkiksi liikakäyttö tuntuu olevan hyväksyttävämpää kuin täysraittius, niin alkoholi ei saisi mielestäni olla milloinkaan tabu eikä asia, jota piilotellaan. Miten lapsi koskaan oppii suhtautumaan alkoholiin neutraalisti, jos sen käyttöä perheessä piilotellaan.

Otetaan esimerkiksi viini, tuo jumalten nektariini. Sehän on mitä oivallisin ruokajuoma. Puritaanisimmissa perheissä tilanne menisi siten, että viini pitäisi nauttia salaa lapsilta vasta illallisen jälkeen. Klassinen ”pullo piilossa halkopinon välissä”, jota Suomessa harrastetaan muissakin asioissa kuin alkoholin käytössä. Olemme salakansa, joka puhuu toista, mutta toimiin vastoin puheitaan. Toisin sanoen, olemmehan me taipuvaisia keskivahvaan tekopyhyyteen.

Olen juonut lasteni seurassa viiniä ruuan yhteydessä, viiniä illanistujaisissa, saunaolutta saunassa ollessa, saunaolutta saunan jälkeen. Olen antanut silloisen esiteini-ikää lähestyvän maistaa viiniä lusikallisen. Tiedoksi vain kaikille lastensuojeluilmoituksia tehtaileville. Sellaisen kai voi tehdä myös niin sanotusti postuumisti. Siitä olen pitänyt huolen, että pahasti jurrissa en ole lapsen edessä koskaan ollut, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että pienessä hilpeyshiprakassa olen varmasti ollutkin.

Vietän nykyisin lapsiaikaa suurimmaksi osaksi yksin, joten tässä elämäntilanteessa alkoholin käyttö lasten kanssa on nollassa. Voin minä lasillisen viiniä joskus pienemmän nukkumaanmenon jälkeen ottaa, mutta sitä on kolmen vuoden aikana tapahtunut ehkä kaksi kertaa. Kaksi lasia viiniä kolmeen vuoteen. Tämän voin sitten sanoa lastensuojelun työntekijälle, kun hän tulee viemään lapseni sijoitukseen ja minut juoppoputkaan. Eroisänä minulla on niin paljon lapsetonta aikaa elämässäni, että jos oikein ryyppäämään haluaisin ratketa, niin siihen minulla on kyllä aikaa ilman lapsianikin.

Ihmiset tekevät oman päätöksen alkoholinsa suhteen. Vaikka olenkin monessa asiassa reunaihminen ja keskellä oleminen on lähinnä vain ahdistavaa ja mahdotonta, niin alkoholin käytön suhteen lasten seurassa minulla on keskitie valittuna. Vaikka ihminen olisikin leppoinen kännissä, niin tiedän sen itse, että aikuisen raju kännitila on jo lapselle sellaisenaan pelottava. Siksi lapsen seurassa ei ole syytä olla rajussa kännissä. Sama toisella reunalla. Alkoholista ei saa tehdä lapselle tabua ja piilottaa sen olemassaoloa, sillä lasta ja nuorta kiehtoo kaikki kielletty ja salainen ja jos vanhemmilla on tapana käyttää alkoholia hillitysti, niin ei sitä pidä kellarissa salaa lapselta tehdä.

Aivan liian moni lapsi elää lapsuuttaan alkoholistin varjossa ja se on ajatuksenakin ahdistava. Siksi on lähinnä pelleilyä ja suuremman luokan perseilyä uhkailla lastensuojeluilmoituksella vanhempia, jotka kertovan nauttivansa lasillisen tai kaksi viiniä. Jokainen turha perseily on pois heitä, jotka tarvitsisivat apua oikeasti.