Kahden viikon stondis

Pieni uutinen lehden alalaidasta kertoi miehestä, jolla oli kiusallinen ongelma. Hän oli tullut nauttineeksi potenssilääkettä ilman varsinaista potenssiongelmaa. Hän kuuluu kai niihin aivopestyihin miesolioihin, jotka kuvittelevat, että seksin tärkein asia on mahdollisimman yliviritetty pippeli, joka sojottaa tanakasti ja suorasti eteenpäin kuin antisemitistin käsi.

Uutisessa tiedettiin kertoa, että potenssilääke ei ollut varsinaisesti mitään kevyttä kamaa, sillä sen johdosta miehelle jämähti päälle kaksi viikkoa kestänyt seisokki. Eihän se mukavalta kuulosta, eikä varmasti tunnu ja kaikki stondiksen kokeneet voivat tähän mielipiteeseen yhtyä. Lauseen viimeisen verbin valinta ei liity tapaukseen millään tavalla.

Tiedättekö sen kliseen, että juuri kun olisi edessä tärkeä esiintyminen tai juhlat, niin minuuttia ennen tapahtumaa nenänpäähän ilmaantuu kasvihuonetomaatin kokoinen finni. Uutinen ei kerro, mutta olen varma, että kahden viikon stondiksen itselleen sählänneen miehen kalenterissa oli juurikin tuon samaisen kahden viikon aikana merkitty tapahtumiksi muun muassa vanhempainilta, hautajaiset, työhaastattelu, junnufutiksen valmentaminen ja rippijuhlat.

Kaikki, jotka ovat elämässään oikein sellaisen rautaisen stondiksen joko livenä tai läppärinnäytöllä nähneet, niin voivat varmasti asettua miehen asemaan ja miettiä, että miltä sellaisen kanssa tuntuu ja ennen kaikkea, miltä se muiden ihmisten silmissä näyttää, kun kävelet viemään muistoadressia äkillisesti kuolleen tädin arkulle tai kun kävelet haluamasi työpaikan toimistoon tekemään vaikutusta tulevaan pomoosi. Hämmennystähän tuo herättää.

Sitäkin uutisen tiimoilta tulin pohtineeksi, että saakohan kahden viikon stondiksesta lääkäriltä sairauslomaa, koska ihan miettimättä ajatuksiini laukkaa muutama ammatti, jonne muhkeana sojottava stondis ei kyllä sovellu yhtään millään tavalla. Baarin ovimiehelle siitä voisi olla hyötyä siten, että sellaisina väkirikkaina iltoina naulakoiden loputtua, stondista voisi hyötykäyttää ylimääräisenä koukkuna, johon voisi takkinsa ripustaa roikkumaan. Älkää pitkäksi aikaa jääkö miettimään tätä mielikuvaa. Se ei nimittäin lähde ajatuksista herkästi enää pois.

Yhtä kaikki, mies selvisi kahden viikon sojotuksesta hengissä ja tuli toivottavasti oppineeksi, että potenssilääkkeet eivät ole tarkoitettu ihmisille, joilla ei ole potenssiongelmaa. Sillä arvelen, en tosin voi tästäkään olla aivan varma, että pitää olla melkoisen seksinälkäinen vastapuoli, joka tuollaisen kahden viikon sojotuksen ottaisi pelkällä ilolla vastaan. Ihan vain siihen nähden, että keskimääräinen suomalainen yhdyntä kestää kolme minuuttia. Siinä jäisi sitten kolmea minuuttia vaille kaksi viikkoa hyvää stondista hukkaan. Vähän kuin ostaisi itselle tuutin ja nuolisi siitä vain sen avatun kansipaperin ja loppu menisi hukkaan.

Tarinan opetukseen sitten seuraavana. Eihän sitä tietenkään tässä ollut, mutta minulle on opetettu, että hyvä teksti sisältää jonkin yleispätevän ja yleismaailmallisen totuuden tai väittämän. Olkoon tämän tekstin tarkoitus se, että tekemieni empiiristen tutkimusten jälkeen, olen tullut johtopäätökseen, että seksin tärkein olemus ei näyttäydy kovuudessa, vaan päinvastoin pehmeydessä.

Yhdyntä voi olla pieni osa seksin kokonaisuutta, mutta vain yksi osa sitä. Rohkenisin jopa väittää, että seksin suhteen kiinnostavampaa olisi kahden viikon velttous kuin kahden viikon jatkuva sojotus. Jokainen meistä miehistä tulee kokeneeksi montakin kertaa elämänsä aikana, että se jalkovälissä heiluva nahkajuttu ei aina toimikaan haluamalla tavalla. Jos se ei ole jatkuvaa ja kroonista, niin potenssilääkkeiden sijaan kannattaa mieluummin kokeilla mielikuvitusta. Väitän, että seksiä kanssasi harrastava ihminen arvostaa sitä huomattavasti enemmän kuin jatkuvassa taisteluvalmiudessa olevaa potenssiohjusta.

Tai ehkä tämän tekstin voisi ottaa kannanottona pehmeämmän maailman puolesta, sillä stondistakin lujempi voima on rakkaus.

Sen pituinen se.

(Kirjoituksen loppu ei millään tavalla liity siinä esiintyneeseen ruumiinosaan.)