Kaikki on hyvin, kunhan tehdään asiat minun tavallani

Kävin viikko sitten vaimoni kanssa katsomassa elokuvan joka kertoi ehdottomuudesta. Siitä ihmisessä olevasta piirteestä, joka pahimmassa tapauksessa karkottaa muut ihmiset ympäriltään.

Sitähän usein haetaan avioeroille syitä. Hyviä syitä ovat esimerkiksi alkoholi, väkivalta, uskottomuus ja vakavat riippuvuudet. Vähemmän näkyviä syitä avioeroille ovat esimerkiksi välinpitämättömyys, suvaitsemattomuus ja ehdottomuus, jotka tappavat suuressa määrissä suomalaisia avioliittoja.

Tarkoitan ehdottomuudella sitä, että ei ole valmis yhtään tinkimään omista periaatteistaan, tavoistaan eikä tottumuksistaan. Sitä, että oma tapaa katsoa ja elää elämää on vain kertakaikkisen oikeampi kuin kaikki muut tavat. Voihan välinpitämättömyyskin olla eräänlaista ehdottomuutta, joka näyttäytyy sillä, että toisen ihmisen tarpeet ja toiveet voi ohittaa pelkällä olankohautuksella.

Kaksi ehdotonta harvoin pystyvät muodostamaan parisuhdetta. Se kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jos kaksi peruskalliota hankaavat toisiaan vasten. Siksipä ehdottomuuteen taipuvainen löytääkin elämänkumppanikseen joustavuuteen jopa miellyttämiseen taipuvaisen henkilön. Molemmat saavat liikkua omilla mukavuusaluilla. Ehdoton viejänä ja miellyttäjä vietävänä. Kummankaan ei tarvitse tulla puolitiehen vastaan. Toki tämäkin asetelma kaatuu myöhemmin omaan mahdottomuuteensa, koska suhteessa alkaa näkyä epätasa-arvoisuutta, joka harvoin johtaa onnelliseen elämänmittaiseen rakkaustarinaan.

Usein toisen puolison ehdottomuuteen ja välinpitämättömyyteen kaatuvat avioliitot ovat niitä puun takaa tulleita eroja, koska se ei näy ulkopuolelle selvästi. Helpompi niissä tapauksissa on syyttää ihmistä, joka haluaa lähteä kuin sitä, jonka kanssa on vain sietämätöntä elää yhdessä.

Sosiaalinen media ja monet lehdet ovat täynnä kauniita fraaseja siitä, kuinka suurinta rakkautta on toisen ihmisen arvostaminen sellaisena kuin hän on ja kuinka molempien pitää antaa omista kiveen hakatuista periaatteistaan periksi, jotta yhdessäolo edes jotenkin onnistuisi. Kiva sellaisista fraaseista on tykätä ja samalla olla millään tavalla noudattamatta niitä omassa parisuhteessaan.

Itselleni avarakatseisuus ja toisen ihmisen persoonan huomioiminen on yksi tärkeimmistä toimivan parisuhteen avaimista. Olen oman parisuhdehistoriani aikana törmännyt ehdottomuuteen ja pitkälle vietynä se tappaa kaiken kauniin ja miellyttävän parisuhteesta. Yksi tapa päästä eteenpäin on työstää sitä kaikkea yhdessä, mutta jos sekään ei auta, niin paras tapa on etsiä ulko-ovi.

”Sinun ei tarvitse esittää yhtään mitään muuta kuin sinä olet, se riittää.”

Tämän lauseen olen kuullut nykyiseltä vaimoltani. Tiedättekö, mikä siinä lauseessa on ihaninta? Tiedän olevani joissakin asioissa hyvinkin erilainen kuin vaimoni. Tiedän tekeväni monia asioita eri lailla kuin vaimoni. Silti minua vastassa ei ole ehdottoman ihmisen kivimuuri mikä ei päästä lävitseen mitään mikä ei vastaa hänen maailmaansa.

Minä riitän.

Väitän rohkeasti, että aika moni avioliitto kantaisi paljon pidemmälle, jos kaikki kuulisivat tuon saman lauseen. Olisi rohkeutta tulla omasta neliöstään ulos ja katsoa maailmaa laajemmalla katseella.