Havaintoja parisuhteesta

”Kaikki on hyvin” -kupla

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Muistan hyvin erään parisuhteen. Ehkä siksi, että se oli omani. Parisuhteessa alkoi olla merkkejä siitä, että kaikki ei ollut ihan hyvin. Oli vaikea keskustella oikeista asioista. Nukkumaan ei menty enää samaan aikaan. Kosketukset vähenivät merkittävästi ja jos niitä oli, niin ne tuntuivat pakotetuilta. Loppui seksi, tai ainakin halu siihen. Ehkä oli harvakseltaan suoritus, joka etäisesti muistutti seksiä. Sellaista tarpeiden tyydyttämistä. Vähän kuin einesruoka, jolla saa nälän tapettua.

Ei nautintoa.

Muistan, että minulle yritettiin kyllä sanoa, että kaikki ei ole hyvin. En halunnut kuulla. Helpompaa on sulkea korvansa kuin mennä suoraan kohti totuutta. Vähän kuin pelottavassa elokuvassa jossa liian jännittävässä kohtauksessa sulkee silmänsä. Mitä ei näe, ei ole olemassa. Mitä ei kuule, ei ole olemassa. Mistä ei jää kiinni, ei ole tapahtunut. Ihminen pystyy huijaamaan, ehkä eniten itseään. Uskottelemaan, että kaikki on hyvin ja jos ei olekaan, niin kaikki muuttuu kyllä hyväksi ajan kanssa. Mutta kun usein ei muutu. Ei ainakaan itsestään. Paha ei lakkaa olemasta, vaikka sulkee silmänsä. Roskat eivät häviä lakaisemalla ne maton alle piiloon. Sammuva hiillos ei syty uudestaan liekkeihin puhaltamatta.

Helpompaa olisi mennä kohti. Myöntää, että kaikki ei ole hyvin. Uskoa se, mitä toinen sinulle sanoo. Ottaa tosissaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Jos vierellä kulkeva ihminen vaikuttaa ilta toisensa jälkeen onnettomalta, hän tuskin on sitä syyttä. Jos yhteiselo alkaa näyttää vain kämppäkaveruudelta, siihen on olemassa syy. Jos suoriteseksiä kerran kuukaudessa harrastaessa painaa silmänsä kiinni ja ajattelee jotain toista ihmistä, siihenkin on syy. Puhumattakaan siitä, että toinen koskettaa mielummin itseään kuin sinua.

Se sama tarina. Sitä huomaa selittävänsä ihmisille, että ero tuli kuin puskista. En osannut yhtään arvata. Mitään merkkejä ei ollut ilmassa. Siitäkin huolimatta, että viimeisestä oikeasta suudelmasta oli kulunut jo suuria aikoja. Siitäkin huolimatta, että sinulle on yritetty puhua. Ei se niin mene. Harvoin tulee ero puskista. Illalla nukkumaan mennessä rakkaus on ollut ihanaa ja aitoa. Aamulla tulee ero. Sellainen ero olisi tullut puskista.

Emme halua nähdä totuutta. En halunnut minäkään. Kunnes totuus sanottiin minulle. ”En halua sinua enää, halua erota.” Sanat, jotka vain odottivat tuloaan. Ne eivät tulleet hetken mielijohteesta. Ne eivät tulleet harkitsematta. Sanat olivat pitkään pyörineet hänen sisällään tulematta ulos. Minä en ollut tehnyt mitään. En suostunut tulemaan pois valheellisesta ”kaikki on hyvin” -kuplasta.

Jokainen on vapaa tulemaan ja menemään.

Lue myös

X