”Kaikki on hyvin, rakastan sinua, olet ihana”

”Tinderiä kritisoin ja epäilin. Silti löysin sieltä Sinut: rakastajani, rakastettuni, sielunkumppanini, ystäväni. Kiitän algoritmien jumalia, että löysimme toisemme. Itseäni kiitän siitä, että uskalsin vielä heittäytyä ja ottaa riskin. Sinua kiitän kun haluat olla ja olet kanssani.

Aiemmassa elämässäni olen hajonnut monin tavoin. Minut rikkoi muun muassa väkivalta eri muodoissaan ja kumppanini rakkaus päihteisiin. Tämän enempää en menneisyydelleni halua antaa tässä tilaa. Tämä tarina kertoo Sinusta. Tämä on tarina kauniista rakkaudesta, kaunis rakkaustarina.

Tinderin ladattuani kirjoittelin 100+ miehen kanssa ja heistä 12,5 tapasin treffeillä. Tulos: väsyin koko sovellukseen ja sen tarjontaan. Tuo puolikas on erityismaininta-match. Hän muuttui käytökseltään todella erikoiseksi heti, kun sovimme tapaamisesta. Treffit jäivät lopulta toteutumatta minun päätökselläni.

Onneksi en ehtinyt poistaa Tinderiä, koska Sinun profiilisi herätti todella mielenkiintoni. Se oli semmoinen mukava ja sympaattinen kuvia myöten. Ei ollut täydellisen six-packin esittelyä tai Alpeilla hauisten pullistelua, ei Harvardia/Estonian Aviation Academiaa mainittuna. (Mikä juttu tämä edes on? Ei kai nyt jokainen ”elämän äimäiliä” ole Harvardia käynyt?)

Sinusta ei huokunut minkäänlainen katkeruus tai säälin kerjääminen. Et ollut vihainen ja myrkyllisen hapan ”kovan elämän koululainen”. Profiilissasi ei ollut väsyttävän pitkää listausta ihannekumppanisi ominaisuuksista, etkä retostellut saavutuksillasi tai varakkuudellasi. Sinun tekstisi oli ystävällisen oloista, suoraa muttei hyökkäävää.

Noin kuukauden tiiviin viestittelyn jälkeen tapasimme. Ensimmäisenä huomasin, miten Sinun silmäsi nauroivat kuvia enemmän luonnossa. Ulkomuodollisestikin olit komeampi, pitkä ja poikamaisella tavalla hyvännäköinen. Kaikkein parasta oli se, miten keskustelu välillämme luisti oikeassa elämässä helposti. Mikään treffeissä ei ollut kiusallista eikä väkinäistä. En muista, mistä silloin puhuimme. Sen sijaan muistan, miten illalla poskiani särki kaiken sen hymyilyn jälkeen.

Jatkoimme päivittäistä yhteydenpitoa ja toisilla treffeillä pari viikkoa myöhemmin menimme elokuviin. Ennen elokuvaa kaupungilla kävellessämme rohkaisin mieleni, ja luvan kysyttyäni otin Sinua ensimmäistä kertaa kädestä kiinni. Leffan jälkeen rohkaistuin vielä lisää ja erotessamme suutelin Sinua. Viimeistään silloin se oli menoa minun puoleltani. Ja kävi ihana ja harvinainen tuuri: meno oli molemminpuolista.

Mitä pitempään olemme olleet yhdessä, sitä syvemmin Sinua rakastan. Luontevan yhdessäolon ja upean seksielämän lisäksi arvostan erityisesti sitä, miten olet pystynyt ottamaan vastaan myös rikkinäisyyteni. Itse minun on paholaiseni kesytettävä, ja isolta osin olen rauhan menneisyyteni kanssa tehnytkin.

Silti tulee tilanteita, joissa reagoin vanhojen vammojeni pohjalta. Tulkitsen Sinut väärin ja haluan vetäytyä, suojautua henkiseltä tuskalta. Haluan paeta kipua, jonka kuvittelen tulevaksi. Olen kuitenkin pakottanut itseni niinä hetkinä kertomaan Sinulle, miten minä pelkään ja olen epävarma. Sinä et ole koskaan käyttänyt heikkouksiani hyväksesi tai minua vastaan. Olet kertonut silloin ja vielä monta kertaa uudestaan: ”Kaikki on hyvin, rakastan sinua, olet ihana”. Olet ottanut syliin, antanut kyynelieni kastella olkapääsi. Sinä olet pysynyt kanssani.

Sinun tyyneytesi noissa hetkissä on rauhoittanut minutkin, hätäännykseni ja pelkoni ovat sulaneet pois. Ja sitten olen taas uskaltanut katsoa silmiisi, joissa on vain hyväksyntää ja rakkautta. Sinulle olen pystynyt sanomaan myös ne kaikkein painavimmat ja suurimmat sanat. Ne, joita en ole koskaan aiemmin uskaltanut sanoa kenellekään: ”Minä tarvitsen Sinua.”

En tarvitse Sinua epätoivoisella tai takertuvalla tavalla. Olen elänyt vuosia omin voimin ja itseni varassa, kuten Sinäkin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tarvitsen Sinua, koska elämä kanssasi on niin monella tavalla parempaa, kuin oli ilman Sinua.

Toivon, että saamme olla yhdessä myös tulevaisuudessa ja ikääntyä toistemme seurasta nauttien. Mutta vuosien määrästä riippumatta olen kiitollinen yhteisestä matkastamme.

Rakkaus on ihme. Vielä suurempi ihme on, kun tässä maailmassa kohtaa itselleen sopivan ihmisen, joka tuntee samaan aikaan samanlaista rakkautta takaisin. Ja että kumpikin on valmis siinä hetkessä heittäytymään suhteeseen, jolta haluavat samankaltaisia asioita.

Olen kiitollinen Sinusta.