Kaikki tuntuu kaikelta
Olen ollut naimisissa Katrini kanssa vähän yli kuukauden. Ennen avioliittoa opin tuntemaan naisen, jonka persoonaa määrittelivät adjektiivit älykäs, kaunis, humaani, kannustava, lojaali, rehellinen, seksikäs ja sielukas. Avioliiton solmimisen jälkeen mikään hänessä ei ole mikään muuttunut. Paitsi se, että saan kutsua häntä vaimokseni. Lisäksi yhteenkuuluvuuden tunne on vahvistunut entisestään.
Vaimo sana ei ole täysin ongelmaton, koska se sisältää myös vahvan, ehkä joskus hyvin vanhanaikaisenkin roolin. Minulle sana vaimo merkitsee tällä hetkellä syvää rakkautta. Olen onnellinen siitä, että hän on minun vaimoni.
Hassua, miten sitä oppii vielä nelikymppisenäkin uusia asioita. Tai voisiko paremmin sanoa, että uusia tunteita. Erosin vanhemman lapseni äidistä kahdeksan vuotta sitten. Lapseni oli tuolloin 4-vuotias. Siitä lähtien olen opetellut käsittelemään ikävän tunnetta. Katrin ja etäsuhteen myötä ikävä on saavuttanut aivan uudet mittasuhteet. Ikävöin häntä aivan jokainen ilta kun emme ole yhdessä. Varsinkin hetkinä, jolloin toisen syliä kaipaa turvana ja lohtuna. Hetkinä, jolloin asuntoni tyhjillä seinillä kaikuvat äänet vain muistoina viiden tytön ja yhden vaimon äänistä.
Joinakin iltoina ikävä on kuuden ihmisen kokoinen.
Tietenkin siihen kaikkeen voisi hukkua ja hukuttautua. Tai sitten voi ajatella sen kaiken toisin. Minä olen ajatellut toisin. Olen onnekas ja etuoikeutettu siitä, että voin tuntea tämän kaiken. Voin elää tätä kaikkea rakkautta sisälläni todeksi. Eräässä suomalaisessa elokuvassa oli mainosfraasi, jossa sanottiin, että mikään ei tunnu enää miltään. Jos minun elämäni olisi elokuvaa, se fraasi menisi, että kaikki tuntuu tällä hetkellä kaikelta. Olen onnellinen siitä, että olen saanut ihanan ihmisen elämääni, joka rakastaa minua tällaisena kuin olen.
Eihän mainitsemani tunne ikävästä olisi mahdollista, jos se ei olisi merkki jostakin suuremmasta. Tuo suurempi on se rakkaus, jota en halua enää koskaan juosta karkuun. Eikä minun edes tarvitse.
Olen onnellinen siitä, että Katri on tuonut minun elämääni ihmisiä, joihin olen saanut tutustua ja jotka ovat ottaneet meidät avosylin vastaan, tuomitsematta, moralisoimatta ja esittämättä ehtoja. Eniten olen onnellinen siitä, että hänen mukanaan on tullut kolme ihastuttavaa tyttölasta omieni lisäksi. Olen onnellinen siitä, että hän on ottanut rakkaudella lähelleen myös minun lapseni.
Onhan niitä iltoja, jolloin tämä kaikki tuntuu epäreilulta. Se, ettei kaksi toisilleen oikeaa voi asua yhdessä. Toisaalta vielä epäreilumpaa olisi ollut se, että emme olisi koskaan kohdanneet. Maailma olisi yhtä kaunista rakkaustarinaa köyhempi.
Voin minä sen ääneen sanoa, että joskus nähdessäni pienen vauvan minulle tulee mielikuva siitä, että miltä meidän yhteinen lapsi näyttäisi. Me emme sitä voi koskaan tietää, koska emme koskaan voi sellaista saada. Kaunis hän olisi aivan varmasti. Yhtä kaunis kuin viisi elämässämme olevaa lasta. Yhtä kaunis kuin rakkautemme.
Olen minä ollut tässä tilanteessa aiemminkin. Olen minä niissäkin hetkissä pyrkinyt olemaan mahdollisimman hyvä aviomies. Parempaan kuin tekemään parhaansa ei oikein voi pystyä. Tänään minä uskon vahvasti siihen, että me kuljemme yhdessä päivä, viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan kohti jotain ikuisesti pysyvää.
Kommentit
Kiitos Jenni kauniista sanoistasi ja värikästä rakkautta syksyysi. Sydän.
Kommentit
Ihana texti taas kerran, olet onnekas huikeasta suhteestasi, vaimostasi! Se että sinulla on syli, kainalo mihin käpertyä… olisipa se kainalo, voi miten ikävä ❤️
Kun ajattelee viimeistä kahdeksaa vuotta elämässäsi ja siinä tapahtuneita asioita (ja sitä miten nopeasti nämä ovat tapahtuneet), toivon että tyttäresi selviää kaikesta ehjänä ( tunne-elämältään) ja kokee elämänsä turvalliseksi. Usein on niin, että ongelmat, turvattomuuden tunne jne ilmenevät vasta aikuisena. Tavallaan näin kävi myös Sami sinulle itselleen, ainakin mitä kirjoituksista voi päätellä.
Olet siinä oikeassa, että olen lapsena jo ennen kouluikää toivonut vanhempieni eroa. Joskus on myös vastuutonta lapsia kohtaan olla eroamatta. Se, miten minä olen käsitellyt eroani lapseni kanssa on minun asiani ja omaan elämääni ei kuulu tuollainen harrastamasi piilosyyllistäminen. Varmasti on niin, että ideaalimaailmassa lapsi saa elää koko lapsuutensa onnellisessa ydinperheessä. Mutta kun maailma on joskus ihan jotain muuta. Minusta on ihanaa ja etuoikeutettua, että lasteni elämässä on paljon turvallisia ja välittäviä aikuisia. Se, onko lapsi omaa perimää vai ei, lienee monessa tapauksessa yhdentekevää. Minulla on ihana vaimo ja kaksi ihanaa tytärtä ja vaimoni mukana elämääni on tullut kolme lasta lisää, joihin olen kiintynyt. Jos tehdään sillä tavalla, että molemmat tahoillamme rakastetaan ja huolehditaan lapsistamme niin hyvin kuin mahdollista, niin lähtökohdat ovat jo hyvät. Mitä kysymykseen, että koenko syyllisyyttä siitä, että vanhempi tyttäreni on kokenut jo kaksi eroa, niin vastaan, että en koe. Haluan lasteni oppivan parisuhteista sen, että onnellinen parisuhde heijastuu onnellisuutena parisuhteen ulkopuolellakin. Onnistunko siinä, kukapa sen tietää. Hyvää ja värikästä syksyä teidän perheellenne.
Hei
En voi olla ihmettelemättä monia ihmissuhteitasi, olen aivan varma että jossain vaiheessa myös Katrisi kanssa tulee ero. Ryntäät suhteesta toiseen, etkä ehdi edes edellisiä eroja käsitellä. Me olemme mieheni kanssa olleet 10v naimisissa ja meillä on 6 pientä lasta. Ei se rakkaus lopu kun sitä hoitaa ja vaalii. On huvittavaa miten hehkutat rakkauttasi kun olette olleet vasta vähpn aikaa yhdessä. hehkuta sitten kun olette olleet esim. 10v naimisissa, jos sinne asti pääsette 😉 se on selvää että kaikki on auvoisen ihanaa avioliiton alkumetreillä. Toivottavasti se on teillä samanlaista myös 10-20v päästäkin. Vaikkei olla tämän pitempään vielä oltu naimisissa, niin kyllä suhde on vai parantunut vuosi vuodelta.
Kaikkea hyvää elämäänne, toivon sydämestäni että tämä suhteesu kestää etkä heti luovuta kun tulee hurmaava nainen nurkan takaa 😂
Voisin ihan vilpittömästi kysyä, että mikä saa kirjoittamaan tuntemattomalle sellaisia lauseita kuin: ”olen aivan varma että jossain vaiheessa myös Katrisi kanssa tulee ero.” ”Ryntäät suhteesta toiseen, etkä ehdi edes edellisiä eroja käsitellä. ”On huvittavaa miten hehkutat rakkauttasi kun olette olleet vasta vähpn aikaa yhdessä. ”etkä heti luovuta kun tulee hurmaava nainen nurkan takaa 😂”
On harvinaisen ilkeää esittää ennustuksia erosta ja heittää täysin summittaisia päätelmiä että en käsittele erojani. Mistä tiedät? Olemmeko kenties tavanneet? Mitä tiedät eroni syistä? Viitteitä koulukiusaajan taustaasi saattaa antaa viimeisen törkeän heiton hurmaavasta naisesta takaa löytyvä nauruhymiö. Ilmaisena vinkkinä, ilkeys ei tee ihmisestä koskaan kaunista. Ei sinustakaan, mutta voit toki sitä harrastella.
P.S. Oikeasti onnelliset ihmiset eivät huutele eivätkä ilkeile itselle tuntemattomille ihmisille. Toisena vinkkinä sanottakoon, että ehkä kannattaa mennä lukemaan omille arvoille sopivampia tekstejä, niin ei tarvitse minun teksteistäni potea ylemmydentuntoa siitä, että on ollut jo vuosia naimisissa. Onnea siitä. Kiitos muuten siitä, että nyt vihdoin tiedän, milloin rakkaudestaan, parisuhteestaan ja onnestaan voi hehkuttaa. Sitten, kun ollaan oltu kymmenen vuotta naimisissa. Nyt vastaus tähänkin mysteeriin selvisi. Itse uskallan olla syvästi sitä mieltä, että saa hehkuttaa ja olla onnellinen jo ensimmäisestä päivästä lähtien. Se kun on kuitenkin niin, että iso osa avioliitoista päättyy eroon ja keskimääräinen pituus eroon päättyneissä liitoissa on seitsemän vuotta, niin heti vain hehkutusta peliin, niin ehtii hehkuttaa.
Terveisin, Sami
Aika ei ole mikään määre rakkaudelle. Jonkun kanssa voit olla vuosia, etkä oikeasti tunne mitään. Toisen kanssa olet 2 päivää ja tunnet kaiken. Minä luulen että ne jotka arvostelee, että toinen tekee liian nopeita muutoksia, ovat itse jämähtäneet huonoon ja laimeaan suhteeseen ihan vaan siksi että täytyy. He eivät ole vielä kokeneet sitä tunnetta mitä rakkaus voi oikeasti olla, kun se vie oikeasti jalat alta ja se että toista kaipaa niin paljon että koskee.
Itse myös erosin ex-miehestäni koska tapasin nykyisen mieheni. Jätin jotain haaleaa ja kuollutta taakseni ja suuntasin uuteen ja ihanaan. Hieman samanlainen suhteen alku kuin Samilla ja Katrilla. Siksi Samin tekstit osuu ja uppoaa todella hyvin ja ymmärrän täysin mitä hän tarkoittaa.
Kaikkea hyvää Sami ja Katri! Olette kaunis pari, nauttikaa toisistanne ja onnestanne, olette sen ansainneet ja varmasti arvostatte sitä enemmän kuin moni muu.
-Jenni-
Kiitos Jenni kauniista sanoistasi ja värikästä rakkautta syksyysi. Sydän.