Havaintoja parisuhteesta

Kaipaan lavuaarissa olevia partakarvojasi

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tarina päättyneestä rakkaudesta, joka voisi olla totta.

Vessan lavuaari on puhdas ja kiiltävä. Minun oloni on silti surullinen. Kaipaan lavuaarissa olevia partakarvoja. Niitä, joista aiemmin sinulle huomauttelin. Joka kerta lavuaarissa olevat partakarvat olivat merkki siitä, että kylpyhuoneessa tuoksui sinun partavetesi tuoksu. Se tuoksu, joka teki minut aiemmin villiksi. Silloin, kun en vielä edes huomannut lavuaarissa olevia partakarvoja. Kunnes vuodet tekivät partakarvoistasi näkyviä ja seksikäs tuoksusi haihtui merkitsemättömäksi.

Nyt kylpyhuoneessa tuoksuu vain pesuaine. Miten minä kaipaankaan tuoksuasi ja sitä hetkeä, kun tulit taakseni seisomaan ja laitoit käteni ympärilleni. Sinun kosketuksesi, sinun suojelevat käsivartesi, sinun hengityksesi, sinun kauniit sanasi ja sinun juuri ajettu ja siistitty partasi,

joista osa oli jäänyt lavuaariin ja joista sinulle joka ikinen kerta huomauttelin.

Paitsi silloin alussa. Muistako, kun sanoin rakastavani sitä, että sinä toit omat tavarasi minun asuntooni. Muistatko, kun aloin itkemään onnesta, kun näin sinun hammasharjasi minun hammasharjani vierellä. Otin sitä kuvan ja laitoin Instagramiin kolmella sydämellä. Me olimme kahden ihmisen mittainen parisuhde. Kahden ihmisen mittainen perhe. Sinä toit minun kotiini rakkautesi, läsnäolosi, hammasharjasi ja partakarvasi. Sinä jätit jäljen sydämeeni ja asuntooni, joka muuttui minun asunnostani meidän asunnoksemme ja olin onnellisempi kuin koskaan ennen.

Missä kohdassa kaikki muuttuu?

Mikä kohta parisuhteessa on se, jolloin partakarvat lavuaarissa saa ensimmäisen kerran aivan liian suuret mittasuhteet? Missä kohtaa jälkesi asuntomme pinnalla enemmän ärsyttävät kuin aiheuttavat onnen tunteita? Missä kohtaa merkityksettömyydestä tulee niin merkittävää, että se peittää allensa kaiken oikeasti tärkeän? Missä kohtaa parisuhteen tärkein asia on huomauttaa toisen ihmisen jättämistä jäljistä?

Miksi asioiden arvon ja tärkeyden näkee liian usein vasta silloin, kun sen on menettänyt?

Et sinä niiden aamujen jälkeen halunnut enää tulla taakseni ja ottaa minusta kiinni ihanilla käsivarsillasi. Miksi olisit tullut, koska huomauttelin sinulle kaikesta turhasta? Enkä edes halunnut, että tulet, sillä ajattelin, että sinä et ole ansainnut kosketustani. Sinä olit jättänyt partakarvojasi lavuaariin ja se oli minun rakkauteni mitta. Se oli myös rakkauteni hinta, sillä nyt minun lavuaarissani ei ole enää partakarvoja. Kodissani ei tuoksu enää sinun partavetesi tuoksu, joka sai minut aiemmin villiksi. Ympärilläni ei ole käsiä, jotka pitävät minusta kiinni lujasti, mutta lempeästi.

Vessan lavuaari on puhdas ja kiiltävä. Olen saanut sen, minkä olen halunnut? Vai olenko? Hammasharjani näyttää lasissa yksinäiseltä. Kurkkuun alkaa nousta pala ja silmät alkavat kostua. Otan nopeasti vessaharjan käteen ja pesen pöntön. Vesi silmissä johtuu vain voimakkasta pesuaineen tuoksusta. Niin voimakkaasta, että se peittää jopa alleen muiston partavetesi tuoksusta.

Näin on hyvä, onhan? Pesen pöntön uudelleen.

X