Havaintoja parisuhteesta

Kaksi toisilleen kaunista

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Onko tämä teiltä ja teidän kokema tilanne?

Sinun hiuksesi tuoksuu hedelmäiseltä. Saanko laittaa sormeni hiustesi joukkoon ja vetää sinua lähemmäksi minua? Niin että tunnen pulssisi vartalollani. Olenhan muistanut sanoa sinulle, että kuinka kaunis sinä olet? Varsinkin kasvoillasi olevat uurteet, jotka ovat ihmisessä olevia rakkauden vuosirenkaita. Osa niistä on kai minun tekemiäni, sillä olen tuntenut, että sinä olet rakastanut minua.

Miten minä rakkauden olen tuntenut? Se on viipyillyt ihollani ja silmilläni sinun luomista katseistasi. Olen kuullut sen lähtevän huuliltasi kauniina sanoina ja lauseina. Olen maistanut sen suudelmina huuliltasi ja voimana niinä intohimoa täynnä olevissa yhteisissä hetkissä, jolloin rakkaus raivaa tiensä näkyville voimalla, joka ei jätä tulkinnalle sijaa.

Olen tuntenut sen niistä arjen pienistä hetkistä, jolloin olen tuntenut kevyen kosketuksen ihollani juuri sellaisena hetkenä kuin olen kosketusta eniten kaivannut. Olen kuullut sen toisinaan riitasointuisina sävelinä, kun kahden rakkauden täyttämän ihmisen tunteet ovat olleet törmäyskursseilla. Sillä riitakin on rakkautta, koska vain toisilleen tunteettomat eivät koskaan riitele.

Enkä minä näitä rakkauden tuntemuksia tuntisi, jos en antaisi sinulle sitä samaa. Sillä rakkaus synnyttää rakkautta, kosketus synnyttää toisen kosketuksen ja välittäminen lisää välittämistä. Saamalla tiedän myös antaneeni, sillä jos en saisi, tietäisin olleen itsekin antamatta. Niin pyörii parisuhteen pyörä. Pyörää pyörittää kaksi toisilleen kaunista. Jos toinen lopettaa pyörittämästä, niin ei toinen pitkään jaksa yksin pyörittää, vaan lopulta pyörä pysähtyy ja rakkaudesta jää jäljelle vain muistot ja raamit.

Kaksi toisilleen kaunista. Tunne siitä, että saa tarvitsemansa. Tunne siitä, että tulet kuulluksi ja ymmärretyksi. Tunne siitä, että saat saman verran kuin itse annat. Tunnet itsesi erityiseksi ihmiseksi, sillä ilman erityisyyttä olet vain joku ihminen siinä vierellä, joka on jakamassa arkea. Se ei ole kauneutta, eikä edes rakkautta. Se on muutoksen pelkoa, sopeutumista ja luovuttamista.

Sinä olet kaunis minulle ja minä olen kaunis sinulle.

Kaksi toisilleen kaunista, jonka sisällä koko perheellä on hyvä olla, sillä ihmiset elävät arjessa tunnelmassa ja jos tunnelma on pääosin kaunis, niin elämä ja arki on kaunis. Kauneus luo turvaa.

Niin se elämä pyörii. Lopulta kovinkin yksinkertaisesti, mutta pyörittämättä kaikki pysähtyy, kahdesta kauniista voi tulla yksi ruma ja turvasta turvattomuus.

Mutta kuinka helppoa kaikki olisi saada pyörimään.

Vaikka sanomalla tuoksuvista hiuksista ja pyytämällä lupaa vetää ihminen lähelleen. Siinähän se kuva taas on kokonaisena.

Kuva kahdesta toisilleen kauniista.

X