”Käsittämätöntä miten moni jää vaille kokemusta miten hyvää avoimuus tekee”

Blogisi tekstit herättävät mietintää siitä miksi sitä lähteekin niin herkästi ponnistelemaan tuon ”ehdottoman uskollisuuden” vaatimuksen mukana. Näin käy jopa kaltaisilleni ihmisille, jotka jo nuorena ovat olleet ’toisinajattelijoita’.

Lukioikäisenä jo ihmettelin ikäisiäni seurustelevia ihmisiä, koska kaikki tuntuivat kokevan suhteissaan järjettömän dramaattista mustasukkaisuutta, jonka varjolla kihlasormukset lentelivät puskaan harvase viikko. Itse en nähnyt mitään tarvetta kytätä kumppaniani. Ensisuhteeni vedellessä viimeisiään kertoivat ystäväni kuinka olivat bileissä nähneet kumppanini muhinoimassa toisen kanssa, oli päädytty ”makuuhuoneeseen asti”. Niin. Koko muu kaveriporukka meni tämän skandaalin vuoksi pois tolaltaan ja järkytystä sulattelivat pitkään kaikki, paitsi minä. Totesin, että teki varmaan mieli. Toimin kaikkien mielestä kovin väärin, koska en suuttunut kumppanilleni, enkä kokenut edes itseäni ”huonommaksi kuin tuo toinen”.

Tästä sitten monia vuosia ja monia suhteita myöhemmin päädyin avioliittoon, jonka noin 20v keston aikana en kertaakaan pettänyt. Ex-puolisostani en tiedä sanoa, kun ei tullut kysyttyä eikä kiinnostanut. Miksi en pettänyt? Vaikka olen hyvin seksuaalinen, vaihtelunhaluinen, liitto oli huono, seksi ei toiminut ja eron jälkeen olen ymmärtänyt oman monisuhteisuuteni. Olisi luullut, että päätyisi pettämään. Ja ei, syy ei ole se, että olen jotenkin niin hieno ihminen, että ”en koskaan pettäisi”.

Arvelen, että syy oli lähinnä se, että olin päätynyt naimisiin liian nuorena, olin yhä liian kiltti ja noudatin sitä ”kaavaa”, jossa uskollisuus on ylimaallinen hyve, jopa tällaiselle ateistille. Mukana oli varmasti myös paljon pelkoa siitä mitä tapahtuisi, jos rikkoisin kaavaa. Ja ahdistusta siitä miten voisin katsoa itseäni peilistä sen jälkeen, jos olisin ”se pettäjä”. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi vain kärsiä, kunnes erosin.

Jos olisin ollut se avoin, itseensä tyytyväinen monisuhteinen ihmissuhdeanarkisti, joka olen tänä päivänä, niin en missään tapauksessa toimisi enää noin. Tosin en edelleenkään ’pettäisi’, mutta vain siksi, että nykyisessä maailmassani ei tulisi enää tarvetta, koska tekisin asiat rehellisesti ja avoimesti, salaamatta halujani. Elämä on niin hyvää näin. Käsittämätöntä miten moni jää vaille kokemusta miten hyvää avoimuus tekee.”