Katkeruus on hidas itsemurha

Julkaisin tekstin jossa mies kertoi avoimesti suhteensa kipukohdasta eli seksittömyydestä. Hän kirjoitti sen kauniisti vaimoaan millään tavalla syyllistämättä.

Sen jälkeen kommenttikentällä käy miten usein käy. Paikalle saapuu hyvin vihainen nainen haukkumaan miehen pystyyn ja syyllistämään miestä parisuhteen kaikista ongelmista.

Kommenttikentälläni näkyy säännöllisesti ehdottomuus, jyrkkyys ja suoranainen viha. Voimme puhua yleisnimityksestä katkeruus. Kommenteista näkee kilometrien päähän, että kommentoija on kokenut esimerkiksi eron jota hän ei ole käsitellyt millään tavalla. Tai on siinä mielessä käsitellyt, että vika on sataprosenttisesti hänen entisessä puolisossaan. Tämän lisäksi hänen elämänsä kaikki muutkin ongelmat ovat aina jossain muualla kuin peilissä. Kyllä te tunnistatte ihmistyypin.

Olen aiemmin kirjoittanut, että ylivoimaisesti rumimpia kommentteja sivustolleni tulee viisikymmentä ylittäneiden naisten joukosta. Joukosta jossa asuu syvä katkeruus. Pitää muistaa tässä kohtaa mainita, että enemmistö tuostakin ikäluokasta käyttäytyy hyvin ja kirjoittaa kauniisti. Unohdetaan heidät ja nostetaan tikunnokkaan joukko katkeria.

Ymmärrän katkeruuden. Ymmärrän sen tiettyyn pisteeseen saakka. Vielä tuossa ikäluokassa on runsaasti ihmisiä jotka ovat eläneet elämää, jota heidän on käsketty elämään. He ovat niin sanottuja tottelijoita. Ihmisiä jotka ovat uhranneet naiseutensa yhteisen hyvän alttarilla. He ovat ensisijaisesti äitejä, vaimoja ja arjen mahdollistajia. Osa heistä ehkä taloudellisesti riippuvaisia miehistään. Ero ei ole ollut vaihtoehto taloudellisten, käytännöllisten ja häpeän vuoksi. Pitää pysyä roolissa joka on osoitettu, vaikka ikenet verillä.

Välissä kuluu vuosikymmeniä. Aika muuttuu, ihmisten tavat muuttuvat ja itselle myyty totuus alkaa näyttäytyä valheelta. Lapset ovat maailmalla, mies ei ole koskenut vuosiin ja elämä on kutistunut pieneksi. Siitä viitekehyksestä käsin kun lukee ihmisten tarinoita, jotka elävät aivan toisella tavalla, naiseutensa esiin tuomalla, onnellisina, riippumattomina ja vapaina, niin itselle myyty vapautta rajoittava totuus purkautuu ulos vihana toisella tavalla eläviä kohtaan. Se purkautuu katkerina lauseina kommenttikentillä. Suorina vihaisina solvauksina allekirjoittanuttakin kohtaan.

Katkeruus on hidas itsemurha. Sitten kun katkeruudesta tulee kroonista ei mitään ole oikein tehtävissä. Se on surullista, sillä katkeruus johtaa usein syvään yksinäisyyteen, sillä kuka jaksaa olla sellaisen ihmisen lähellä, jonka mielestä koko maailma on väärässä ja häntä vastaan ja hän itse on oikeassa oleva ikuinen uhri? Sellainen ihminen vie ympäriltä kaiken hapen ja itsensä pelastaakseen sellaisesta ilmapiiristä pitää lähteä pois.

Kuinka paljon helpompaa ihmisellä olisi jos hän antaisi itselleen anteeksi. Olisi armollinen ja alkaisi elää omannäköistä elämää vielä kun siihen olisi olemassa mahdollisuus.

Kommenttikentätkin pysyisivät kauniimpina.