Havaintoja parisuhteesta

Kaunis tuleva vaimoni

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
Kuva: Marja Kihlström

Reilu puolitoista vuotta sitten rakastuin ihmiseen. Hän oli älykäs, herkkä ja äärimmäisen kaunis nainen. Ensimmäisten kuukausien aikana huomasin hänestä piirteitä, jotka tekivät minuun valtavan vaikutuksen. Voin minä muutaman esimerkin omaisesti paljastaa.

Rakastin hänen humaania avarakatseisuuttaan ihmisiä kohtaan. Hän halusi nähdä ihmisessä aina myös sen hyvänkin puolen. Hän kohteli itselleen tuntemattomiakin ihmisiä mahdollisimman hyvin. Tarkoitan ihmisiä, joita arkipäivänä tulee kohdanneeksi kaupankassalla, kadulla tai naapurustossa. Ajattelin, että jos hän olisi kahvilassa myyjänä, en koskaan kävisi muualla kahvilla. Välillä minusta tuntui, että käytös meni tahattoman flirtin puolelle, mutta mitä sitten? Eihän se minulta pois ollut.

Rakastin hänen rehellisyyttään ja suorapuheisuuttaan, vaikka välillä se osuessaan vihlaisikin sieluani. Hänen tapansa olla rehellinen ja avoin antoi minullekin mahdollisuuden nähdä hänestä aivan kaikki asiat, jotka halusin nähdä. Hän ei koskaan jättänyt vastaamatta esitettyyn kysymykseen eikä hän koskaan halunnut jättää mitään kertomatta menneisyydestään tai huomisesta. Se sai minutkin avautumaan.

Ennen kuin edes aloitimme suhteen, tiesimme toisistamme jo paljon. Kun hän heti kertoi rehellisesti eronneensa jo kahdesti, rakastuin vain enemmän. Kun hän kertoi olevansa kolmen alle 10 vuotiaan lapsen äiti, rakastuin vain enemmän. Kun hän kertoi aiemmista suhteistaan miehiin, rakastuin vain enemmän. Kun hän kertoi olleensa suhteessa myös naisen kanssa, rakastuin vain enemmän. Joka kerta, kun hän osoitti luottamusta minua kohtaan uskaltamalla kertoa asioista, rakastuin vain enemmän. Tietenkin hänen menneisyytensä kiinnosti minua, mutta merkityksellisintä kaikessa on aina nykyisyys ja tulevaisuus. Niissä molemmissa halusin hänen kanssaan elää.

Olen kuullut sanottavan, että toisinaan käy niin, että piirteet, joihin aluksi toisessa ihmisessä rakastuu, alkaa myöhemmässä vaiheessa vituttamaan. Saatan olla väitteestä osittain samaa mieltä. Toisaalta jonkin pitää mennä minussa pahasti rikki jos myöhemmin vittuunnun hänen piirteistään, joihin silloin alkuaikoina rakastuin. Kuka voi vittuuntua rehellisyydestä, avoimuudesta, avarakatseisuudesta, hyvyydestä, humaaniudesta, kauneudesta, älykkyydestä, seksikkyydestä, kunnianhimosta, hyväntahtoisuudesta, sallivuudesta, yllätyksellisyydestä, kyvystä heittäytyä hetkeen ja maailman pehmeimmistä huulista. No joo, viimeinen ei ole ehkä piirre, mutta hyvä lisä.

Kirjoitin alkuosan tekstistä imperfektissä. Tämä ei tarkoita, että rakastuminen olisi ohi. Ehei, juuri kirjoittamieni piirteiden vuoksi ja satojen muiden, rakastun häneen joka aamu uudestaan. Silloinkin, kun herään hänestä yli sadan kilometrin päästä. Siksi olisi järjetöntä jättää sanomatta tahdon yhtenä kesäisenä iltapäivänä.

Sain kimmokkeen tähän tekstiin lukiessani erään surullisen viestin naiselta, joka koki jäävänsä paitsi kauniista ja arvostavista sanoista parisuhteessaan. Jos joku tosissaan väittää, että sanat ovat vain sanoja ja teot ratkaisevat, niin olen jyrkästi eri mieltä. Minä ainakin tunnen oloni kauniimmaksi, viisaammaksi ja rakastetummaksi jos ihmiseni sen minulle säännöllisin väliajoin sanoo.

Melkein tekisi mieleni haastaa kirjoittamaan kumppanilleen kirje, jossa kerrotte sen olennaisen. Halutessaan sen voi lukea toiselle ääneen.

Lue myös

X