”Kenellekään sukulaiselle ei saa sitten kertoa”
”Olen ollut nyt yhden illan vanhempieni silmissä homoseksuaali. Pyysin eilen koko perheeni pöydän äärelle. Olimme ostaneet veljemme kanssa meille kaikille leivokset syntymäpäiväni kunniaksi. Veljeni oli keittänyt kahvin vanhemmilleni ja minä keitin veljelleni ja itselleni teetä. Vanhempani ovat huonoja huomioimisessa syntymäpäivillä. Kyllä he onnittelevat, mutta eipä juuri muuta. Veljemme kanssa juhlimme kyllä aina ihan kunnolla.
Ennen kuin aloitimme, sanoin, että minulla on teille kerrottavana iso asia. Veljeäni selvästi jännitti tilanne. Jännitti minuakin. Pulssini oli kova ja tuntui kuin jotain painavaa olisi ollut kurkussa. Sanoin asian mahdollisimman yksikertaisesti. Sanoin, että olen jo muutaman vuoden tiennyt tykkääväni tytöistä ja olen homoseksuaali. Sen lisäksi sanoin, että en halua pitää sitä salassa ja kerroin rehellisesti senkin, että veljeni ja muutama ystäväni tietää tämän, koska en ole halunnut ihan yksin olla asian kanssa.
Hiljaisuus. Pitkä hiljaisuus. Äiti söi vaivautuneena leivostaan ja hänestä huomasi, että hän olisi halunnut vain paeta tilannetta. Hiljaisuuden rikkoi veljeni, joka alkoi puhumaan aiheesta, että eihän mikään ole muuttunut ja eikö tämä ole ihan tavallinen asia. Ehkä hän vain halusi sanoa jotain. Äitini pysyi aivan hiljaa. Vanhempien hiljaisuuden lopetti isä, joka sanoi yhä palopuhettaan pitävää veljeäni lopettamaan, että asia tuli selväksi ja vaihtoi tämän jälkeen puheaiheen aivan joksikin muuksi. Äitini pysyi edelleen ihan hiljaa.
Lähtiessäni myöhemmin ulos ja pukeutuessani eteisessä äitini käveli eteisen ovelle ja puhui minulle ensimmäisen kerran paljastamien jälkeen. Hänen sanansa satuttivat. Hän ei osoittanut mitään tukea. Hän sanoi, että kenellekään sukulaiselle en saa sitten kertoa ja kotona ollessani en saa aiheesta enää puhua tai osoittaa mitenkään, että luulen olevani joku lesbo ja loppuun muisti vielä sanoa, että lapsena sitä luulee kaikenlaista.
Tämän jälkeen äitini ei ole puhunut suoraan minulle yhtään mitään. Isäni pakeni koko illaksi omiin puuhiinsa, enkä ole häntä kohdannut.
Tukea ei ole siis tullut yhtään. En sitä odottanutkaan. Sekä äitini, että isäni puhuvat vähemmistöistä törkeillä nimityksillä. Ei minun maailmaani kaada heidän umpimielisyytensä. Kuten veljeni minulle sanoi, olen häneen verrattuna onnellisessa asemassa. Minulla ei mene enää pitkään, kun pääsen muuttamaa pois. Eipähän heidänkään tarvitse katsoa tällaista ”hinttaria” nurkissaan. Sen verran toivon heiltä kunnioitusta, että eivät tuollaisia termejä enää minun ollessa kuulolla, käytä.
Olen aina ollut mummun tyttö. Halusin kertoa hänellekin eilen illalla. Mummon vastatessa aloin jostain syystä itkeä. Mummu hätääntyi, koska luuli jotain pahaa sattuneen. Sanottuani asian, mummu sanoi minulle, että mummun kainalo on aina vapaana, että mitäs tuollaisesta, pääasia että olet onnellinen. Mummun sanat tuntuivat hyvältä, koska ehkä kuitenkin halusin jonkun hyväksynnän ja kun vanhemmistani ei siihen ole, niin mummo tuli korvikkeeksi. Sovittiin mummun kanssa, että sitten kun koronatilanne helpottaa, niin puhumme oikein kunnolla ja mummu tekee pannukakkua.
Äidilleni en kertonut soittaneeni mummulle, vaikka mieli olisi hänen kieltämisensä jälkeen tehdä. Onneksi minulle on veli ja mummu. Jos äitini ja isäni eivät hyväksyntäänsä osoita, niin tulevat sulkemaan minut elämästään, sillä olen päättänyt, että jos en ole tulevaisuudessa tervetullut vanhempieni luokse mahdollisen puolisoni kanssa, niin en tule yksinkään.
Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.”
Kommentit