Havaintoja parisuhteesta

Kerro lisää kulta

13.8.2018 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kerro lisää kulta, haluan tietää enemmän.

Tämä lause kuuluu psykologi Tony Dunderfeltin kolmenkymmenen sekunnin sääntöön. Hän puhui Yle Puheen radio-ohjelmassa parisuhteista ja rakkaudesta ja antoi ohjelman lopussa konkreettisen ohjeen hyvän parisuhteen työkaluksi. Jos puolisosi sanoo tänään mielestäsi jotain outoa ja se aiheuttaa välitöntä halua korjata ja puuttua asiaan, niin korjaamisen ja vähättelyn sijaan sanoisikin puolisolleen lauseen, jolla blogitekstini aloitin.

Kolmessakymmenessä sekunnissa voi antaa puolisolleen tilaa olla oma itsensä tai sitten hänet voi kolmessakymmenessä sekunnissa tukahduttaa pyrkimällä heti olemaan enemmän oikeassa. Valitsemalla tilan antamisen, parisuhteessa säilyy puolisoiden välinen vetovoima ja intohimo, sillä Dunderfeltin mukaan tärkein vetovoiman säilyttäjä on puolisoiden erilaisuus ja sen hyväksyminen.

Vetovoiman lisäksi hänen mukaansa parisuhteen tärkeimmät peruspilarit ovat läheisyys ja seksuaalisuus.

Hän mainitsi ohjelmassa, että liian samanlaiset ihmiset lopulta tylsistyttävät parisuhteen hengiltä, koska parin väliltä puuttuu vetovoimaa ylläpitävä kitka. Parisuhteeseen kuuluu yhtenä osana draama, joka syntyy pariskunnan erilaisuudesta. Siksi hänen mielestään olisi äärimmäisen tärkeä antaa toisen olla oma persoonansa ja välttää toisen ihmisen muokkaamista haluamakseen. Aivan samoin kuin pitää välttää liiallista tottelemista ja alistumista toisen ihmisen tahtoon tai toimintatapoihin.

Helpommin toki sanottu kuin tehty.

Suhteen alussa kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä tuntee orgastista vetovoimaa toisiaan kohtaan. Miksikö? Dunderfeltin mukaan siksi, että he eivät tiedä toisesta kaikkea ja hyväksyvät mukisematta toisen ihmisen erilaisuuden. Se vetää puoleensa magneetin tavoin. Myöhemmässä vaiheessa vetovoima saattaa kadota siksi, että pari alkaa hioa toisistaan pois niitä persoonallisia piirteitä muuntuakseen mahdollisimman samankaltaisiksi. Se saattaa pahimmillaan johtaa niin sanottuun kämppissuhteeseen, jossa ollaan enemmän kavereita kuin rakastavaisia.

Parisuhteen vallankumous tapahtui Dunderfeltin mukaan 2000 luvun alussa. Pelkkä hyvin rullaava arki ei enää riitä. Ihmiset vaativat parisuhteeltaan enemmän. Miehet ovat oppineet puhumaan tunteistaan ja naiset kertomaan tarpeistaan. Muutos on hänen mielestään väistämätön ja siihen pitää sopeutua. Miehet haluavat tulla suhteessaan enemmän nähdyiksi ja kuulluiksi, koska panostavat enemmän rakkauteen ja tunteisiinsa ja naiset haluavat, että he eivät ole seksuaalisesti enää passiivisia osapuolia vaan vaativat oikeutetusti tulevansa myös seksuaalisesti nähdyiksi ja tyydytetyiksi.

Ihanaa puhetta.

Kyllä minä ainakin haluan antaa rakkautta ihmiselle, joka antaa minulle tilaa olla minä, vaikka se minänä oleminen on joissakin kohdin ristiriidassa sen toisen ihmisen tavassa olla hän. Kukapa sitä pelkkää kuvaa itsestään tahtoisi rakastaa ja rakastella?

Koska juurikin tilan antamisessa saattaa elää se vetovoima, joka johtaa ihaniin kosketuksiin, katseisiin ja molempia tyydyttävään rakkauselämään. Toisinaan konflikteihin ja ristiriitoihin, mutta yhtä lailla nekin kuuluvat siihen kokonaisuuteen, jota voi hyvällä syyllä toimivaksi parisuhteeksi kutsua.