Havaintoja parisuhteesta

”Kiitos vaari kun olit, kiitos iskä kun olet”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Olen saanut kasvaa hyvässä perheessä, jossa kaikista välitetään, osoitetaan tukea ja rakkautta, vaikka välillä on riidelty kovaankin ääneen. Isovanhempani asuivat ison osan lapsuudestani talon toisessa päädyssä olleessa asunnossa, joten he olivat luonnollisesti tiivis osa elämääni. Iskän lisäksi myös vaari, isänisä, on ollut yksi tärkeimmistä miehen malleista minun ja sisarusteni elämässä.
 
Vaari opetti meitä lukemaan, laskemaan ja rakentamaan asioita. ”Jos jokin on rikki, se korjataan” on yksi monista opetuksista. Vaari paranteli lelujamme, hän rakensi mm. polkutraktoriimme tukkikärryn ja lelutraktorin kärryyn kippiominaisuuden. Kyllä hän kuriakin piti, muistan kun olin tehnyt siskoni kanssa tuhmuuksia lapsena niin vaari uhkasi hakevansa Koivuniemen herran ja antavansa erilaisen opetuksen. Piilottelimme hetken aikaa siskoni kanssa ja vaari oli leppynyt. Muisto on silti mukava ja lämmin, koska todellista väkivallan uhkaa ei ollut. Hän opetti hevosista, kertoi iltasatuja, luki iltarukouksen ja opetti arvostamaan elämää.
 
Vaari kannusti meitä kaikkia opiskelemaan, kyseli suoraan että onko rentut renttuja vai kunnollisia kloppeja kun tuli puhe ensimmäisistä poikaystävistä. Niihin renttuihinkin vaari suhtautui ystävällisyydellä ja välittämisellä. Opintojen aikana vaari saattoi sujauttaa salaa takin taskuun rahaa kun kävimme heidän luonaan kahvilla. Teininä ja aikuisena keskustelimme laajemmin politiikasta monista eri näkökulmista. Vaari oli kiltti sydämestään, joten lähimmäisenrakkaus oli yksi tärkeimmistä asioista joita hän välitti eteenpäin.
 
Vaarin syli oli aina avoin itkuille ja murheille, sekä meille että ystävillemme, naapurien lapsille.
 
Isäni on hyvin samankaltainen kuin vaari. Harkitseva, rauhallinen ja turvallinen. Isälle voi soittaa ja itkeä ihan mistä tahansa, autohuolista tai mieshuolista. Äidille tulee kerrottua helpommin pienet asiat, mutta isot ongelmat on helppo vuodattaa isälle. Isä osaa kuunnella, neuvoa ja auttaa etsimään ratkaisuja. Ja tärkeintä, halata tiukasti kun sitä eniten tarvitsee. Isä osoitti isointa ymmärrystä ja tukea kun kerroin masennuksestani, joka todettiin muutama vuosi sitten.
 
Lapsuudessani isä oli usein töissä, mutta parasta oli kun pääsi isän kanssa töihin. Hän opetti ajamaan traktorilla, käsittelemään eläimiä sekä arvostamaan luontoa ja maaseutua. Aika usein isä etsi meille rakennusmateriaaleja majaan tai mäkiautoon – mitä ikinä olimmekaan saaneet päähämme tehdä ja auttoi niiden kokoamisessa. Jos pallo lensi katolle, isä kävi hakemassa sen alas.
 
Kun olin sairaana sain maata vanhempieni sängyssä peiton alla, isä toi muumimukissa kuumaa mustaherukkamehua. Meillä oli vain yhdet muumimukit, joita käytettiin todella harvoin. Kun näin painajaisia, sain aina mennä vanhempieni väliin nukkumaan. Isä opetti piirtämään, antoi vinkkejä ja hankki kirjan joululahjaksi kun kiinnostuin siitä enemmän.
 
Isä opetti nauttimaan musiikista, keskittymään yhteen instrumenttiin ja ihailemaan sen melodisia kuvioita ja rytmejä. Soittaa hän ei osannut, mutta musiikillinen tietämys on omaa luokkaansa. Talvisin kotona rentoutuminen ei tarkoittanut tv:n katselua, vaan istumista nojatuolissa, lp-levyjen kuuntelua ja vanhojen Asterixien lukemista. Joskus isä otti tilkan väkevää, mutta ei kummempaa. En ole ikinä nähnyt isääni humalassa.
 
Aikuisiällä isä on opettanut vaihtamaan autoon renkaat, akun ja polttimot. Hänen kanssaan on voinut miettiä filosofisia kysymyksiä ja pyytää neuvoa rakentamiseen tai asioiden korjaamiseen. Aivan sama mitä valintoja olemme tehneet, isä on tukenut meitä päätöksissämme ja rohkaissut kokeilemaan uusia asioita.
 
Isä on herkkä ja vahva. Hän ei pelkää näyttää tunteitaan, mikä on ihailtavaa. Esimerkiksi siskoni häissä isä oli niin liikuttunut, että äitini piti isän kirjoittaman puheen. Olen perinyt aika ison siivun isän herkkyydestä, mitä käytän voimavaranani. Herkkyys on hyve, mitä ei tule hävetä.
 
Isä ja vaari ovat ihan samanlaisia koiranleukoja ja hassuttelijoita, vääntämässä puujalkavitsejä sopivissa tilanteissa tai keksimässä sananmuunnoksia. Molemmat katsoivat elämää pilke silmäkulmassa.
 
Vaarin kuolemasta on kulunut pian 4 vuotta, mutta silti hän on lähes päivittäin ajatuksissani.
 
Kiitos vaari kun olit, kiitos iskä kun olet.”

Lue myös

X