Havaintoja parisuhteesta

Kirje joulupukille

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Rakas joulupukki.

Ihminen, jonka pitää huutaa, on turvaa ja syliä vaille. Joka huutaa kovimmin, pelkää eniten. Sillä miksi huutaa, jos vähempi äänikin riittäisi? Siksi, koska ilman huutoa jää vaille sitäkin huomiota, jonka huutamisella saa.

Minulle tuntematon nainen laulaa radiosta tulevasta laulussa rakkaudesta. Hän kysyy, että mihin hävitimme taidon katsoa toista ihmistä silmiin niin, että katseessa ei ole vaatimusta, arvostelua tai halveksuntaa. Olisi vain katse, jonka lempeä hehku katsoisi sinua ihaillen ja ymmärtäen.

Pahinta on, että katsomme liian usein ohi. Me suljemme silmämme apua tarvitsevalta, yksinäisyydestä kärsivältä tai heiltä, joilla on vaara jäädä jokaisen katseen ulkopuolelle. Suuntaamme katseemme vain heitä kohti, jotka ovat aivan siinä lähellä.

Emmekä aina edes heitä kohtaan. Katsomme puolisoidemme ohi. Tai jos häntä katsommekin, niin katse ei kerro rakkaudesta, vaan se kertoo arvostuksen puutteesta ja ainaisesta vaatimesta johonkin sellaiseen, mikä ei edes ole kenenkään saavutettavissa.

Ja taas ollaan saman viisauden äärellä. Ei kukaan halua loukata rakkaimpiaan. Ei kukaan halua nalkuttaa parisuhdettaan hengiltä. Ihminen huutaa ja nalkuttaa tullakseen edes niiden avulla näkyväksi. Koska muuten hän ei olisi esillä edes silloin. Hän ilmaisee huudollaan toivomuksen, että ota minut syliin ja turvaan. Olet luvannut rakastaa minua, joten rakasta. Olet luvannut pitää huolta, niin pidä.

Aivan samoin ihminen, joka huutaa kovia sanoja maahamme saapuvia orpolapsia kohtaan. Ei kai kukaan halua sulkea portteja pieniltä orpolapsilta. Ei kukaan ole niin sydämetön tai julma. Ei ihminen heille huuda. He huutavat omaa pienuuttaan ja näkymättömyyttään. He ilmaisevat huudollaan toivomuksen, että ota minut syliin ja turvaan. Minulla on paha olla.

Rakas joulupukki. Älä tuo tänä jouluna materiaa. Me hukumme siihen jo muutenkin. Me teemme ostamalla itsestämme vieläkin onnettomimpia. Meidän on pakko hiljentää vauhtia. Me hukutamme toisemme ostoskeskusten leveille käytäville. Maailmaan, joka on kylmä, kova ja tunteeton. Kukaan meistä ei kaipaa sellaista.

Siellä synnytetään ihmisiä, jotka myöhemmin huutavat pahaa oloaan ja yksinäisyyttään sosiaalisen median jokaisella alustalla. Pettymystään he huutavat, sillä kirkkaat mainosvalot ja isotuumaiset kodinkoneet eivät tuoneetkaan luvattua onnea ja rauhaa.

Rakas joulupukki. Tuo tänä jouluna ymmärrystä.  Jokainen meistä haluaa mieluummin olla kahden ihmisen kokoisessa lusikassa kuin tuhannen ihmisen ostoskeskuksessa.

Rakas joulupukki. Tuo jokaiselle ihmiselle syli ja turva. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole sille, että vihan ääni saadaan vaiennettua. Sillä hetkellä kuin ihmisellä on toisen ihmisen kokoinen paikka mihin mennä, meillä kaikilla on turvallisempi olla.

Kiitos, kun edes kuuntelit.

Lue myös

X