”Kirje mieheni rakastajattarelle”

Kirje mieheni rakastajattarelle

Suhteenne oli kestänyt pari vuotta, kun sain tietää sinusta. Merkit olivat klassiset: miehelleni oli ilmaantunut yllättäviä menoja, hän oli välillä poissaoleva, välillä poikkeuksellisen hyväntuulinen. Kysyin suoraan, onko hänellä toinen nainen, mutta hän kielsi asian. Muutaman sattuman kautta sain kuitenkin vahvistusta epäilyksilleni, ja lopulta luin viestittelynne hänen puhelimestaan. En ole teostani ylpeä, mutta sinä sait nimen ja kasvot, minä puolestani varmistuksen etten ole hullu ja kuvitellut kaikkea. Viesteistä näin, että olit rakastunut häneen ja hän kertoi myös rakastavansa sinua. Olit tahollasi parisuhteessa, joten tilanne oli molemmille varmasti hankala.

Voi, miten vihasinkaan sinua aluksi! Kaivoin sinusta kaikki tiedot, jotka netin ja somen avulla pystyin. Olisin voinut kertoa miehellesi ja perheellesi, olisin jopa voinut kävellä työpaikallesi kertomaan, että sinulla on suhde asiakkaaseesi. Tein kuitenkin itselleni lupauksen, etten vihassani ja pettymyksessäni tekisi mitään, mitä katuisin myöhemmin, sillä tämä asia ei tarvitsisi yhtään enempää sivullisia uhreja. Ja todella – teitä oli suhteessa kaksi, ei tämä sinun vikasi ollut. Voiko ketään syyttää siitä, että rakastuu?

En tiedä, mitä kaikkea mieheni on sinulle kertonut ja luvannut. Olen lukenut paljon tarinoita, joissa ns. toinen nainen odottaa jopa vuosia saadakseen elämänsä rakkauden luokseen, useimmiten turhaan. Mies lupaa ja vannoo ja sitten selittelee, ettei pysty. Ehkä hän oli sanonut, että parisuhteemme on kuollut. Ehkä hän oli sanonut, että minä sekoaisin erosta eikä hän enää näkisi lapsiamme. Ehkä hän oli luvannut valita sinut, kun hetki olisi sopiva. Kaikki tämä on valetta. Seksielämämme jatkui normaalisti. Minä en myöskään ole henkilö, joka koskaan käyttäisi lapsia aseena erotilanteessa. Hän ei ole kertaakaan ilmaissut, ettei haluaisi olla kanssani. Suunnittelimme tulevaa yhdessä ja ostimme jopa kesämökin suhteenne aikana. Tiesitkö siitä?

Nyt pääsemmekin tarinan jännittävimpään osaan, joka saattaa tulla sinulle yllätyksenä. Mieheni ei nimittäin pettänyt vain minua, vaan myös sinua. Ei vain valehtelemalla, vaan hänellä oli samaan aikaan suhde myös työtoveriinsa. Kotona hän eli perheenisän elämää, sinulle hän vannoi kiihkeästi rakkauttaan ja tämä kolmas nainen oli puhtaasti huvia varten. Joskus hän oli lähtenyt sylistäsi ja heti perään viestitellyt kollegalleen, aivan kuin olisit ilmaa.

Tämän kesän jälkeen aviomieheni ei enää ole aviomieheni. Olen käynyt kaiken tämän seurauksena niin pohjalla, etten tiennyt voivani sieltä noustakaan. Mutta minulla ei ole hätää, sillä ymmärrän nyt, ettei vika ollut minussa. Olen järjestänyt kaiken ja selviän kyllä, niin taloudellisesti kuin henkisestikin. En tiedä, miten teidän suhteenne jatkuu. Tiedän kuitenkin, etten voi vihata sinua. Sinä uskoit, jaksoit ja odotit miehen vuoksi, joka ei ole sinun arvoisesi. Hän ei ole meidän kummankaan arvoinen, sillä me ansaitsemme jotain paljon parempaa.”