”Kolme mandariinia povitaskusta”

”Nyt on pakko kertoa mun mielestä aivan ääretön rakkaudenosoitus mun isältä, mikä osoittaa sen ettei rakkauteen tarvita suuria näyttäviä eleitä tai sanoja.

Opiskelin Tampereella 17 vuotiaana ja rahat nyt tietysti oli kaikilla tiukassa. Isä kävi töissä myös siellä.
Yhtenä päivänä töiden jälkeen isä vei mut kauppaan ostaan astioita yms yms. Käytiin yhdessä syömässäkin.

Jokusen tunnin jälkeen hän lähti viemään mua asunnolleni ja siinä matkalla sitten sanoi, että hei melkein unohtui ja pisti kätensä työtakkinsa povitaskuun. Sieltä hän otti 3 mandariinia.

”Toin sulle nää kun oli niiiiin hyvän makuisia!”

Jutun juju on se että oli kylmä talvi, ainakin se 20 pakkasta ja isä (karvainen merirosvon näköinen maanrakennusmies) oli koko pitkän työpäivän pitänyt kolmea mandariinia povitaskussaan, että saa ne mulle antaa ilman että ne on jäätynyt pilalle

Isä.”