Havaintoja parisuhteesta

Kostoksi hajotan perheesi.

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Neljä vuotta olemme olleet erossa. Minulla on uusi puoliso. Kaksi vuotta olemme asuneet hänen kanssaan yhdessä. Minulla on edellisestä liitosta yksi lapsi. Hän on nyt kuusivuotias. Puolisollani on myös yksi lapsi edellisestä suhteesta. Hän on kahdeksan. Puolisoni lapsi on meillä joka toinen viikko. Minun lapseni joka toisen pidennetyn viikonlopun. Samalla viikolla, kun puolisollanikin on lapsi luonaan. Lapset tulevat hyvin toimeen keskenään. Ovat hitsautuneet sisaruksiksi. Toisin ei se tässä tilanteessa lohduta. Olemme eron partaalla. Ex-vaimoni tehtailee edelleen tekaistuja lastensuojeluilmoituksia. Useimmiten lapsen pahoinpitelystä. Se alkoi tasan sillä hetkellä, kun muutin uuden puolisoni kanssa yhteiseen kotiin. Ensimmäisenä vuotena ex-vaimoni kävi oven takana soittelemassa ovikelloa. Tiputti postiluukusta ohjeita, kuinka lapsen kanssa kuuluu olla. Ymmärrän nykyistä puolisoani. Ei kenenkään tarvitse tällaista jaksaa. Hänen on ajateltava lastansakin. Viedä pois tästä hullunmyllystä. Ex-vaimoni saa sen mitä on halunnutkin. Tuhottua tämän parisuhteen. ”

Näin kirjoittaa mies, joka on menettämässä perheensä vainoamisen johdosta.

Noin 80 prosentissa kiristyneissä huoltajuuskiistoissa äiti yrittää vieraannuttaa lapsia isistä. Vieraannuttamisella on vakavia seurauksia lapsen hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että lähivanhempi mustamaalaa etävanhempaa lapsille ja muille ihmisille. Vieraannuttaminen toteutetaan ongelmien liioittelun, panettelun tai suoranaisen valehtelun keinoin. Äiti myös järjestää asioita niin, että isä ei pääse näkemään lapsiaan. Yleisin tapa on muuttaa mahdollisimman kauas vieraalle paikkakunnalle. Vieraannuttaja on pääsääntöisesti äiti, sillä lähivanhemmuus jää valtaosin äideille. Vieraannuttajista isiä on tällä hetkellä vain noin 5-10 prosenttia.

Tämän kaiken meille kertoo vieraannuttamisesta väitöskirjan tehnyt oikeustieteen lisensiaatti, vaikeiden huoltajuuskiistojen kanssa vuosia työskennellyt varatuomari Anja Hannuniemi.

Hänen mielestään vieraannuttamisen taustalla on aina mielenterveysongelmia, jotka vieraannuttamisen kautta siirretään lapseen. Toisen vanhemman mustamaalaaminen lapsen edessä on henkistä väkivaltaa, joka jatkuessaan jättää lapseen rumat jäljet. Hannuniemen mukaan miesvieraannuttajat ovat pääsääntöisesti aina narsisteja. Äitien tyypillisiä oireita ovat riippuvuus muista ja kyvyttömyys nähdä omia virheitä. Yleisiä vieraannuttamistapoja on lapselle valehtelu toisesta vanhemmasta ja lasta rasitetaan esimerkiksi väitteillä elatusavusta, jonka maksamattomuus estää saamasta ruokaa äidin luona tai estää lapsen harrastamisen.

Julkisuudessa on puhuttu, että lasten huoltajuuteen liittyvät oikeusjutut pitäisi saada minimiin, koska liian usein siinä ei ole kyse lapsen edusta, vaan toiselle vanhemmalle kostamisesta. Anja Hannuniemen mukaan hovioikeuteen asti menneet huoltajuuskiistat, joita on onneksi hyvin vähän, kyse on aina toisen vanhemman mielenterveysongelmasta. Hänen mukaansa arvomaailma on mennyt vähän nurinpäin, koska oikeudessa aggressiivinen ja lapsille haitallinen vanhempi koetaan usein tehokkaan asianajon vuoksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että vähemmän itsestään meteliä pitävä on usein huomattavasti parempi vanhempi lasten kannalta.

Tässä asiassa ei ole olemassa eri mielipiteitä. On vain yksi oikea mielipide. Lasta ei koskaan pidä ottaa mukaan aikuisten ihmisten riitoihin. Piste. Toistettuna, lasta ei koskaan pidä ottaa mukaan aikuisten ihmisten riitoihin. Olkoon se avioero kuinka vaikea ja aiheuttakoon se aikuiselle surua ja ahdistusta, niin lapsi ei ole siihen millään tavalla syypää. Lapsen käyttäminen koston välikappaleena on lasta kohtaan väkivaltainen teko. Rikosoikeudelliseen vastuuseen teosta ei joudu, mutta rangaistus tulee kyllä myöhemmin esiin lapsen häiriökäyttäytymisenä tai masennuksena. Muutama vuosi sitten Ylen MOT-ohjelmassa, joka käsitteli lasten huoltajuuskiistoja, ääneen pääsi noin kaksikymppinen nuori mies, joka lapsuudessaan joutui raivoisan huoltajuuskiistan välikappaleeksi, jossa molemmat vanhemmat haukkuivat toista vanhempaansa vuosikausia pojan kuullen ja pakottivat hänet valitsemaan puolensa. Täysi-ikäisenä hän valitsikin, hän katkasi yhteyden molempiin vanhempiinsa ja on päätöksessään pysynyt. Ihminen ei voi valita vanhempiaan, mutta onneksi hänellä on oikeus irtaantua heistä.

”Onhan tämä ahdistava tilanne. Pyrin olemaan lapseni kanssa mahdollisimman hyväntuulinen. Saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi seurassani. Miten sitä sanoittaa kuusivuotiaalle tilannetta. Puolisoni on tukenut minua kaikki nämä vuodet. Mutta hänen voimansa alkaa loppua. Niin minunkin. Olen aloittanut terapian. Saanut vertaistukea samassa tilanteessa olevilta. Silti mietin päivittäin, että mitä olen tehnyt ansaitakseni tällaista kohtelua. Olen kateellinen puolisolleni, jolla on hyvät välit ex-mieheensä. Olemme käyneet neljästään syömässäkin, puolisoni, hänen ex-miehensä ja heidän yhteisen lapsen kanssa. Niinhän sen pitäisi mennäkin. Aikuiset olisivat aikuisia, jotta lapset saisivat olla lapsia. ”

Jatkaa mies, jonka perhe on hajoamassa.

Lasten huoltajuuskiistat ovat  vähenemään päin. Aiheettomista lastensuojeluilmoituksista on joutumassa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tämä kaikki on pelkästään hyvä asia. Silti yksikin tapaus on liikaa, koska eniten tilanteissa satutetaan lasta. Onneksi nykyään suurin osa eroista hoidetaan lapsen kannalta mahdollisimman hyvin. Vuoroasumisesta on tullut yleisin tapa olla lapsen kanssa ja rippijuhlia ei tarvitse järjestää kuin yhdet, koska molemmat vanhemmat pystyvät olemaan kaksi tuntia samassa tilassa. Lainaan loppuun tarinan lähettänyttä miestä. 

”Aikuisten pitää olla aikuisia, jotta lapset saavat olla lapsia.” 

X