Kova kovaa vasten ja pian kaikki on kovaa ja ankaraa

Tämän päivän sana on kovuus. Se näkyy yhteiskunnan arvoissa. Tai ainakin siellä, jotka päättävissä asemissa valtakunnallisesti on.

Konservatiivisuuteen kuuluu, että ihmistä voi ohjata pelolla, uhkailulla, kepillä ja kovilla rangaistuksilla.

Niin kuin lastenkasvatus menneillä vuosikymmenillä. Kuri opetti tottelemaan ja lapsesta tuli pelolla kasvatettu ja alistettu terapian asiakas.

Pelkoa, uhkailua ja rangaistuksia tarjoaa myös nykyinen poliittinen eliitti. Viimeksi tänään oikeusministeri esitti yhtenä mallina jengirikollisuuteen tai muuhun ongelmakäyttäytymiseen sitä, että vanhemmat vastuutettaisiin nuorensa käytöksestä. Hän esitti mallina, että koko perhe voitaisiin heittää kaupungin vuokra-asunnosta ulos jos yksi heistä sössii.

Ensinnäkin lausahdus esitti olettaman, että kyseessä on aina maahanmuuttaja ja vuokralla asuva. Toisekseen ehdotus on järkyttävän epäempaattinen ja kova. Miten hänen mielestään yhteiskuntamme muuttuisi turvallisemmaksi jos ihmisiä ajattaisiin kadulle asumaan?

Mutta kun asioita pitäisi ajatella syvemmin. Pitäisi paneutua ongelmien juurisyihin. Pitäisi panostaa lapsi- ja nuorisotyöhön. Pitäisi ymmärtää, että eriarvoistamalla yhteiskuntaa, ongelmat pahenevat. Pitäisi antaa resursseja perhetyöhön ja nuorisotyöhon.

Juuri päinvastoin kuin nyt tehdään. Sieltä jonne pitäisi panostaa, niin sieltä otetaan pois. Sitten voi populistisesti heittää, että ongelma on hallitsematon maahanmuutto. Sitä alleviivataan rasistisella retoriikalla ja fantasioidaan kovilla rangaistuksilla. Ja se sitten vetoaa tiettyyn osaan ihmisiä ja he kuvittelevat, että asioihin on olemassa helppoja ratkaisuja.

Aina sama, oli kyse sitten vaikka koulumaailmasta. Häiriöihin pitäisi puuttua kurilla ja järjestyksellä. Ei ennaltaehkäisevästi niin, että lisättäisiin määrärahoja koulukuraattoreihin, nuorisopsykologiaan ja niin edelleen. Ei, se olisi liian monimutkaista ja kallista. Helpompi sanoa, että lapset ovat vain kurittomia ja heitä pitää kurilla rangaista.

Mitä enemmän kovuutta lisää yhteiskuntaan, sitä kovempi siitä tulee ja mitä kovempi yhteiskunnasta tulee, niin sitä turvattomampi se on meille kaikille elää.

Se on tie, jotka pitkin tällä hetkellä kuljemme.