Havaintoja parisuhteesta

”Kukaan ei ojentanut kättään ja todennut: Tämä on väärin”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Olin 14-vuotias kun tutustuin itseäni noin 10 vuotta vanhempaan mieheen, joka toimi alalla, joka minua kiinnosti ja meillä oli yhteisiä ystäviä ja tuttavia, laajasti sama ystäväpiiri ja kiinnostuksen kohteet siis.

15-vuotiaana pyörin näiden aikuisten miesten kanssa työkeikoilla ja ollessani 16-vuotias kyseinen mies järjesti minut työhön alan yritykseen, mikä tiesi unelmieni täyttymistä.
Olin juuri päässyt peruskoulusta ja pääsin työhön, josta olin haaveillut ja josta sai myös palkkaa.

”Kaveruutemme” muuttui jossain vaiheessa seksisuhteeksi, joka otti paikkansa niin hotelleissa, lapsuudenkodissani huoneessani kuin miehen asunnossa, joka oli kalustettu lähinnä lattialla olevalla patjalla ja muuttolaatikoilla.

90-luvulla monet asiat olivat toisin, myös se, että aikuisten miesten tiedettiin hyväksikäyttävän alaikäisiä tyttöjä ja sitä pidettiin jonkunlaisena huvittavana normina. Pikkutyttöjen paneskelijat myös kehuskelivat kaadoillaan avoimesti.

Itsekin ajattelin pitkään, etten ole hyväksikäytön uhri, kun tein kaiken yhteisymmärryksessä hyväksikäyttäjän kanssa. Minä kuitenkin olin lapsi ja hän oli aikuinen.

Äitini tiesi, ei puuttunut, katsoi muualle. Hän oli itse joutunut saman uhriksi nuoruudessaan.

Lopulta sain mieheltä sukupuolitaudin.

Hämmentävintä kuitenkin on, että kun nyt olen ottanut asian puheeksi sen aikaisten ystäviemme kanssa, jotka ovat myös tienneet, ja olleet puuttumatta, he toteavat: ”Ajat olivat erit. Nyt tuosta kyllä joutuisi vankilaan.”

Kukaan ei silti ole ojentanut kättään ja todennut: Tämä oli väärin. Aikuinen on vastuussa.” Tai kysynyt: ”Miten tämä on sinuun vaikuttanut?”

Nykyään minulla on saman ikäisiä lapsia ja olen itse ollut hyvilläni nähdessäni heillä itsensä kanssa samanikäisiä poikaystäviä, terveitä seurustelusuhteita tavallisine ongelmineen ja etenkin tasapuolisine voimasuhteineen.

Kiitos Veijo Baltzarin keissin, minäkin ymmärsin mitä minulle oli tapahtunut, kun hänen uhrinsa tulivat julkisuuteen.

Kuitenkin koen päässeeni vähällä, kun minua ei ole fyysisesti pakotettu, satutettu eikä uhkailtu. Nuoruudestani ja hölmöydestäni kyllä otettiin iloa irti sitten senkin edestä.

Nykyään hyväksikäyttäjäni on surullisesssa alennustilassa oleva päihteiden käyttäjä ja hänen mielenterveytensä hutera.
Pakostikin alennun ajattelemaan, että karma hoitaa. Kiitos siitä.”

Lue myös

X