Kukapa mies ei olisi onnellinen kun pääsee noin nätisti eroon hutsusta

Julkaisin uudelleen naisen kirjoittaman tekstin, jossa hän kertoi rakastuneensa toiseen ihmiseen ja harrastaneensa hänen kanssaan seksiä. Kerrottuaan asiasta miehelleen, hänen miehensä otti asian rauhallisesti ja sen jälkeen he päättivät lopettaa parisuhteensa hyvinkin ystävällisissä väleissä.

Suurinta rakkautta kun on päästää irti.

Tämä ei ole ainutlaatuinen tarina saamieni tarinoiden joukossa muutaman viime vuoden aikana. Nämä tarinat luovat uskoa siihen, että parisuhdeajattelu on menemässä terveempään suuntaan ja yhä useampi ymmärtää sen, että parisuhde ei ole omistajuussuhde. Muutos on valitettavan hidasta ja sen huomasi kyseisen tekstin kommenteista. Miehelle oltiin jopa vihaisia siitä, että hän otti asian rauhallisesti, koska monen mielestä olisi kai ollut hyvä tehdä asiasta mahdollisimman vaikea ja niin olen kuullut monen tekevänkin. Siinä ei sitten keinoja kaihdeta, kun rakkaus muutetaan vihaksi jopa lapset kostonvälineeksi mukaan ottaen ja samalla sitä paljastaa itsensä siinä, että kyse ei alunalkaenkaan ole ollut rakkaudesta, vaan omistamisesta.

Tässä muutama kommentti kaksi kertaa julkaisemani tarinan kommenttikentiltä:

”Kukapa mies ei olisi onnellinen kun pääsee noin nätisti eroon hutsusta.”

”Miksi mies päästi naisen noin helpolla?”

”Tässä tarinassa on jotain mätää. Mies suhtautui noin, koska ei halunnut itse paljastua.”

”Kukaan ei käyttäydy tuolla tavalla kuin mies, tarina on keksitty, itse olisin vetänyt avokämmenellä tuollaista jakorasiaa.”

Sanon tähän oman mielipiteeni kommenteista. Hyi helvetti. Valitettavasti tällaista ajattelua löytyy vielä suhteidemme sisältä. Heidän mielestään ei saa päästää ”pettäjää” niin vähällä? Mitä helvettiä? Miten sitten?  Ai niin, jopa väkivallalla tai ainakin sen uhalla ja siihen väkivaltaan sisältyy joillakin jopa lasten kautta kostaminen. Toistan mielipiteeni. Hyi helvetti.

Milloin ihmiselle on ylipäätään tullut päähän ajatus, että voisi omistaa jonkun toisen ihmisen? Kun kukaan meistä ei omista toisen ihmisen tunteita tai seksuaalisuutta. Niiden ympärille voidaan tehdä jonkinlaiset raamit ja säännöt, mutta lopulta nekin ovat vain keinotekoisia sääntöjä, sillä niin yleistä ehdottoman uskollisuuden lupauksen rikkominen on, että sellaista lupaamalla ihminen eniten pettää ja lähinnä itseään.

Silti niin vain yhä tunnumme ajattelevan, että toinen ihminen on korvamerkitty itsellemme koko elämämme ajaksi. Joka kerta sitten petymme siihen, että niin ei olekaan ja tämän jälkeen omistushaluisimmat meistä tekee kaikkensa jopa tuhotakseen oman, entisen puolisonsa ja lastensa elämän. Kun vaihtoehtona olisi tarinan kaltainen suhtautuminen, jossa mitään muuta kahden ihmisen väliltä ei loppuisi kuin romanttinen rakkaus.

Eikä tarinan kritisoijille riittänyt todisteeksi se, että tiedän tämän ihanan ihmiskaksikon. He ovat oivaltaneet parisuhteesta ja rakkaudesta jotain sellaista, jota tämäkin blogi kannattaa koko sielullaan. He eivät ole nimenneet nykyisiä suhteitaan millään nimellä. He eivät elä vapaassa parisuhteessa eikä myöskään suljetussa parisuhteessa. He elävät rakkaudesta toisiinsa ja siihen rakkauteen kuuluu se, että ei oleteta omistavansa toisesta yhtään mitään. Tämä antaa tilaa ja vapautta elämään myös sitä kautta, että ei tarvitse pelätä tai olla mustasukkainen. Kaikki tuo helvetin turha energian antaminen moisille tunteille on annettavissa jollekin rakentavalle.

Jos käy niin, että suhteen ulkopuolella tapahtuu jotain, niin sitten siitä jutellaan ja mietitään, että onko se tapahtunut jotain sellaista, jonka perään haluaa lähteä vai jatketaanko sen jälkeen yhdessä niin kuin on aiemminkin jatkettu. Mitään sen enempää ei ole tapahtunut. Ulkopuolelta tähän tapaan elää lyödään niinkin vanhatestamentillisia ja armottomia termejä kuin pettäjä ja petturi, mutta niistä paistaa eniten läpi oma ehdoton suhtautuminen rakkauteen ja ehdottomuus on usein mielen lukko, joten omat haavat sieltä huutavat.

Tuo kaunis tapa suhtautua rakkauteen ja parisuhteeseen luo uskoa tulevaisuudennäkymille, jossa rakkauden ympärillä on tarpeeksi tilaa ja happea. Pitää muistaa, että hapenpuute sammuttaa myös nuotioita. Olen toiveikas sen suhteen, että niin sanotun perinteisen parisuhteen pahimmat ajatuskahleet joskus katkeavat ja ihmiset alkavat rakastaa huomattavasti terveemmällä tavalla. Sillä vaikka te kuinka siellä itsellenne selitätte, että kyllä raivoaminen ja kosto on hieno tapa osoittaa rakkautta, niin olette siinä helvetin väärässä.

Ei muuta kuin suunta kohti terveempiä parisuhteita. Niissä ei ole pettäjiä, pettureita eikä hutsuja.

On vain ihmisiä jotka haluavat rakastaa.