Havaintoja parisuhteesta

Kulkeeko parisuhteenne siinä sivussa?

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kuvittele itsellesi työ tai ura, johon suhtautuisit vähän sinne päin tai vasemmalla kädellä. Ajattelisit, että kyllähän se siinä sivussa kulkee ja että ei siihen tarvitse niin paljon panostaa. Pysyy itsestään koossa, panostamalla siihen juuri ollenkaan.

Ei sellaista ole. Sinä et pitkään tekisi työtä, sillä kukaan firmassa ei katsoisi moista löysäilyä. Puhumattakaan, että urasi olisi mitenkään nousujohteinen tai että kehittyisit koko ajan omassa työssäsi. Se kun ei itsestään tapahdu, vaan siihen pitää panostaa. Siinä pitää olla tavoitteita ja pitää rima mahdollisimman korkealla.

Ihminen on monessa asiassa hyvin tavoitteellinen. Hän asettaa itselleen tavoitteita ja kokee jopa pientä painetta ja stressiä tavoitteisiin pääsemiseksi. Ihminen sitoutuu siihen, että pääsee tavoitteisiinsa. Otetaan työelämän ulkopuolelta esimerkiksi harrastus. Yksi ihminen haluaa juosta maratonin. Hän tekee itselleen treeniohjelman, jota tulee noudattaneeksi. Haluaa olla kunnianhimoinen. Toinen haluaa oppia soittamaan pianoa. Hän harjoittelee soittamista usemman kerran viikossa ja kehittyy hiljalleen hyväksi soittajaksi. Haluaa olla kunnianhimoinen.

Siirrytäänpä sitten parisuhteisiin.

Kyllähän se kulkee siinä sivussa. Näin olen monen kuullut puhuvan parisuhteestaan. Kulkee siinä sivussa! Miksi parisuhteeseen ei luoda tavoitteita ja anneta sitä kohtaan sitä kunnianhimoa, jota annetaan työhön ja harrastuksiin? Miksi parisuhde jää aina kaiken muun jalkoihin puhuttaessa tavoitteista ja panostamisesta. Työlle 50 tuntia viikossa, harrastuksiin 15 tuntia viikossa, sosiaaliseen mediaan kaksi tuntia päivässä ja parisuhteeseen..no, sehän kulkee siinä sivussa.

Jos suhtautuisimme samalla asenteella esimerkiksi siihen pianonsoittoon, niin emme koskaan oppisi soittamaan pianoa ja samoin kävisi maratonin kanssa. Kahden kilometrin kohdalla tulisi seinä vastaan, koska treenaminen oli kulkenut siinä sivussa eli toisin sanoen, jäänyt kokonaan välistä. Koska niin jää parisuhdekin välistä, jos siihen suhtautuu ilman tavoitteita ja kuin se pysyisi itsestään koossa.

Kun se ei pysy itsestään koossa. Sillekin on annettava aikansa, kunnianhimonsa ja sitoutumisensa. Jos sinä et kohtaa puolisoasi kunnolla koskaan, niin parisuhde näivettyy hiljalleen pois. Niin kuin kävi minulle kirjoittaneelle naiselle, joka havahtui ajatukseen, että hän on harrastanut miehensä kanssa seksiä viimeksi viisi vuotta sitten. Parisuhde oli kulkenut heilläkin siinä sivussa ja niin pitkään, että kumpikaan ei enää edes odottanut toisiltaan läheisyyyttä, seksiä tai yhdessäolemista, joista parisuhde lähinnä koostuu. Nainen kirjoitti, että oli hänelläkin seksiä ollut, mutta ei oman miehensä kanssa ja arveli, että niin miehelläkin on ollut. Parisuhteensa he olivat ajaneet sivussa kulkeviksi. Miksi he edes sellaisessa olivat? No, siihen voi moni muukin vastata, sillä tapasuhde taitaa olla yleisin parisuhdemuoto yhteiskunnassamme.

Tai niinkuin eräs toinen nainen minulle asian ilmaisi. Hän oli ajatellut, että parisuhteen ylläpitämiseksi riittää yhteinen loma kerran vuodessa. Se johti siihen, että yksitoista kuukautta vuodessa oltiin kohtaamatta toisiaan ja yksi kuukausi kesällä meni yhdessä, matkalla ja riidellessä. Niinpä niin, suurimmat eropiikit ovat vuosi toisensa jälkeen lomien jälkeen. Eipä sitä olekaan enää minkäänlaista yhteyttä puolisoonsa kuukausien ja vuosien läsnäolemattomuuden jälkeen. Parisuhde on kulkenut siinä sivussa, mutta se on kulkenut kohti vääjäämätöntä loppuaan.

Valintakysymyksiähän nämä ovat. Miksi me valitsemme panostaa työhön, uraan, harrastuksiin, lapsiimme, mutta emme parisuhteeseen? Mistä meille on tullut päähän ajatus, että parisuhteeseen voi suhtautua niin sanotusti vasemmalla kädellä? Miten ihmeessä kuvittelemme, että parisuhde on jokin erillinen saareke, jota ei tarvitse millään tavalla vaalia? Miksi sanomme, että parisuhde on meille tärkeä, kun emme panosta siihen millään tavalla? Selitämme kiireellä ja kaikella muulla valheellisella paskalla. Minä voin antaa nyt ilmaisen vinkin parisuhteelle, johon suhtautuu kunnianhimoisesti ja jossa on tavoitteita. Huomaatte itse, kuinka helppoa se on.

Parisuhde tarvitsee ympärilleen aikaa rakastamansa ihmisen kanssa. Tänä iltana, juuri tänä iltana voitte esimerkiksi levittää viltin olohuoneenne lattialle. Huhtikuinen hämärän illan retki omassa olohuoneessa. Tehkää jotain pikkunaposteltavaa, tehkää yhdessä. Menkää viltille, ottakaa lasillinen viiniä tai ihan mitä tahansa. Keskustelekaa teille tärkeistä asioista. Kysykää, että mitä teille kuuluu. Huomatkaa toisenne. Siirtäkää kaikki viltillä olevat asiat viltiltä pois. Riisukaa toisenne ja rakastelkaa viltillä. Lopettakaa se helvetin tekosyiden keksiminen. Jos ei kiinnosta, niin päästäkää toisistanne irti. Jos kiinnostaa, niin rakastelkaa niin, että naapurit kuulee.

Toistakaa tämä aluksi vaikka kerran viikossa. Keinoja ja tapoja löytyy. Käyttäkää mielikuvitustanne ja luovuttanne ja rakkauttanne. Näin tulette antaneeksi aikaa parisuhteellenne ja toisillenne. Kuulostaako mahdottomalta ajatukselta? Onko teillä oikeasti niin kiire, että muutama tunti viikossa ei parisuhteellenne likene? Onhan teillä nytkin aikaa lukea tätä tekstiäni. Pistäkää läppäri tai puhelin pois ja nähkää toisenne. Minultahan se on pois, kun jää klikkejä saamatta, mutta rakkaudelle se antaa ja sen rinnalla klikit ovat merkityksetöntä tyhjää.

Kerran viikossa rakkauteenne? Sillä määrällä ei oppisi soittamaan pianoa, mutta se olisi alku sille, että parisuhteenne tulisi sieltä sivusta pois ja lakkaisi kulkemasta kohti vääjäämätöntä loppuaan, sillä vaikka kuinka vakuutatte itsellenne, että parisuhteen voi antaa kulkea siellä sivussa, niin se ei kulje. Sivussa se pysähtyy ja lopulta haihtuu ilmaan ja jäljelle jää vain edessä olevat eropaperit.

Sitäkö te haluatte?

Lue myös

X