Havaintoja parisuhteesta

”Kun kerran naimisiin mennään, niin siinähän sitä ollaan”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

Tässä kertomus nuorelta aikuiselta, joka olisi aikoinaan toivonut että vanhemmat eroavat. Isäni oli juoppo, kun olin ala-asteella ja en ikinä ymmärtänyt miksi äiti hänen kanssaan oli, kun toinen joi rahat ja vain solvasi. Hän raitistui, kun olin viidennellä luokalla, mutta hänelle jäi vakava masennus, jonka vuoksi hän on tähän päivään asti melkein hyödytön vanhempieni kotona.

Vielä siellä asuessani sain kuulla molempien suusta haukkuja toista kohtaan (tietenkin selän takana puhuen) ja itseäni, eikä mistään asioista voinut keskustella. Koin suurta vääryyttä siitä, että kotona oli aina todella negatiivinen ilmapiiri ja vanhempieni kanssa keskustelu yhdessä oli mahdotonta, koska aina joku loukkaantui.

Huutaminen oli hyvin yleinen keskustelutapa. Tämä kaikki siitä, että he eivät tule toimeen toistensa kanssa ja eivät suostuneet muuttamaan erilleen, koska kun kerran naimisiin mentiin, niin siinähän sitä ollaan. Isäni kerran jostain asiaan liittyvästä hänen kanssaan keskustellessani tokaisi, että jos he eroaisivat niin se olisi hänen loppunsa. Äitini todennäköisesti vain ajattelee, että ei halua yksinkään loppuikää olla niin parempi tämäkin.

Äitini tekee kaikki kotityöt talossa ja isäni viettää päivät nukkuen, syöden ja televisiota katsoen. Reilua eikös? Olen itse kärsinyt monella tapaa vanhempieni negatiivisuudesta ja kykenemättömyydestä ilmaisemaan tunteitaan toisen läsnä ollessa. Opin samaan malliin itse ja ensimmäinen kunnollinen suhteeni vaati todella paljon itseen katsomista negatiivisten käyttäytymistapojen pois saamiseksi. Onneksi puolisoni oli hyvin tukeva ja ymmärtäväinen.

Joskus vanhempien olisi vain parempi erota. Ei se kenellekään hyvää tee, jos haukut ja tyytymättömyys on arkipäivää.

X