Havaintoja parisuhteesta

Kun minusta tulee me

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Pariskunta alkaa ajan myötä muistuttaa toisiaan, sanotaan.

Ensin olen Minä. Minä tapaa Sinän. Kuluu jokunen tovi tai vuosi ja tunnelma alkaa olla kuin läheisriippuvaisten vertaistukiryhmässä. Minua ja Sinua ei enää ole. On vain ME. Puhutaan aina monikkomuodossa. Me tykätään matkustaa. Me tykätään Putouksesta. Me tykätään retrosta sisustuksesta. Me tykätään lenkkeilystä. Me tykätään pelkästään lähetyssaarnaaja-asennosta.

Vaikka monessa tapauksessa se toinen vain tykkää. Se, joka haluaa käyttää pelkkää monikkomuotoa. Se toinen vihaa putousta ja kaikkea retroon liittyvääkään. Ja haluaisi välillä kokeilla keittiönpöytää. Mutta ei voi asialle mitään, koska on liittynyt ryhmään ME. Ja siitä on vaikeampi päästä eroon kuin jehovan todistajista, varsinkin jos on se toinen puoli parista, jolta ei kysytä tai joka ei uskalla sanoittaa toiveitaan.

Se alkaa salakavalasti. Ladataan yhteinen profiilikuva Faceen. Käydään yhdessä lenkillä. Ostetaan samikset ulkoilupuvut. Ei puhuta enää minun ja sinun kavereista, vaan yhteisistä. Suku on jo sekaisin muutenkin kaikin tavoin. Lisätään panoksia. Hankitaan yhteinen asuntolaina. Yhteinen koira. Yhteinen auto. Ja lopulta kolme yhteistä lasta. Kunnes ollaan jo perkeleen kasvojen edessä ja hankitaan yhteinen facebook-tili. Minuus on uhrattu parisuhteen alttarilla. Sinun kaverisi kysyy sinulta, että lähdetkö hänen kanssaan yhdelle oluelle, johon puolisosi vastaa, että ei me haluta tänään lähteä.

Pari on henkisesti kuin siiamilaiset kaksoset. Sieluistaan kiinni toisissaan. Tarvitaan parisuhdemanaaja erottamaan heidät.

Arvokulahtanut me-henki on pahinta. Kuulin varttuneesta miehestä, jonka vaimo kuoli yllättäen. Mies heräsi aamulla tyhjään kotiinsa ja meni keittiöön keittämään kahvia. Tiskipöydällä odotti keitin, suodatinpussit, vesihana ja kahvit. Mies istahti pöydän ääreen eikä tiennyt missä järjestyksessä mikäkin tehdä. Vaimo oli aina keittänyt miehelleen kahvin. Kului kolme päivää. Kahvihammasta kolotti. Tarvittiin kaupungin maksama pro-kahvipannusäätiö miehelle kahvit keittämään. Kaupungin veroprosentti nousi. Mies jäi henkiin. Kahvipannusäätiön nuorelle työntekijälle hän ilmoitti, että mies ei keittiöhommia tee. Kyllä jämpti on näin.

Kuulin myös leskeksi jääneestä naisesta. Miehen kuoltua talon pihaan jäi henkilöauto. Naisella oli ajokortti. Hän ajoikin miehensä kuoleman jälkeen autolla muutaman kerran lähiSiwaan ostamaan alennusmyynnistä Juhla Mokkaa, kunnes autosta loppui bensa. Nainen ei tiennyt, miten autoa tankata, koska hänen miehensä oli sen aina tehnyt. Auto ruostui naisen pihaan ja perilliset olivat myöhemmin äkeissään.

Parisuhde. Kuinka hienoa se onkaan. Kuinka monin tavoin sitä voi harrastaa. Kaikki tavat yhtä oikeita tai yhtä vääriä. Siltikin, ei kai kaiken tarvitse olla yhteistä. Ei kaikkea tarvitse jakaa. Ja mikä tärkeintä, ei kannata täysin tukeutua kehenkään, koska tukeutumisesta tulee pian tukehtuminen.

Se riittää että rakastaa.

Lue myös

X