”Kun toinen tuntuu niin oikealta ettei väärä tunnu edes väärältä enää”

”Mä oon auttanut monenlaisia parisuhteita ja tilanteita työssäni, koulutuksen ja työn kautta nähnyt ja kuullut monenlaista; mutta se joka ne vastaanottaa ja kuulee ei ole itsekään mikään ”puhdas paperi”.

Ulkoa päin olen menestyvä yrittäjä joka on mahdottoman hyvässä parisuhteessa; mä oon sydämellinen ja lämmin, mutta niin vitun yksin .. mä puhun mun asiakkaille kuinka tärkeää on yhteinen aika, kuinka tärkeää on kun joku järjestää aikaa just sulle… Ja hiljaa mä kuolen itse.

Mä opastan, ohjaan ihmisiä eteenpäin ja samalla käsittelen sitä miten kuolettaa tunteet ja ajatus siitä että ”kunnes kuolema meidät erottaa”… Mä en usko siihen, en oo koskaan halunnu uskoa.. mä haluan että se on että kunnes elämä meidät erottaa; se voi tulla kuolemasta mutta se voi tulla myös siitä kuinka ihmiset kasvaa erilleen.

Ei ole kauaa kun mä sanoin ,että ihmiset vaan luovuttaa niin helposti ja tavallaan en uskonu siihen sillonkaan, halusin vaan jonkun ”alleviivauksen” sille, mitä ite yritin suorittaa.. ei kai rakkaus ja parisuhde oo mikään vitun suoritus.

Suhteen pitäisi olla kahden (tai useamman) yhteinen päätös pitää yhtä… kai? Mä tajusin sen yhtäkkiä kauniina päivänä kun tapasin yhden ihan randomin tyypin, somessa kyseli asioita ja jotenkin vaan sen vastaukset oli niin sopivia, nii paljo sopivia että suostuin tapaamaan ja toteamaan että on olemassa sielujen yhteys, on olemassa ihminen jonka kanssa tulee fiilis että ois tuntenut aina ja että on löytönyt kotiin ja vaikka sä alitajuisesti sä olisit valmis ratsastamaan aamuauringon säteissä, mutta toinen on kiinni vielä siinä ”kunnes kuolema erottaa” suhteessa.

Ihminen jonka läheisyys on kuin suojeleva käsi olisi läsnä, kuinka keho ja mieli syttyy, kuinka hymy tulee kasvoille vaikka kuinka koittaisit olla vain cool, ettet väittäisi paskaakaan…

Mutta kun toinen tuntuu niin oikealta ettei väärä tunnu edes väärältä enää.”