”Kuusi vuotta sitten äitini katkaisi välinsä minuun, kun olen niin kamala tytär”

Olen hyvin pienestä asti ymmärtänyt ja aistinut, ettei äitini sietänyt minua. Olin aina syypää kaikkeen. / Hänen alkoholismiinsa ja ongelmiinsa. Isäni ja hänen avioliitto-ongelmiin. Ihan kaikkeen. Jossain vaiheessa aikuisiällä tajusin, että äitini on maanis-depressiivinen. Tämän lisäksi hän on klassikkoesimerkki narsistista. Siihen lisäksi vielä alkoholismi niin laulu on valmis. Olen tullut äitini pahoinpitelemäksi niin fyysisesti kuin henkisestikin. Henkinen väkivalta kesti pitempään kuin fyysinen. Kuusi vuotta sitten äitini katkaisi välinsä minuun totaalisesti, kun olen niin kamala tytär.

Häpesin vuosikaudet äitiäni ja hänen touhujaan. Oli äiti sitten humalassa tai selvin päin, hän halusi aina minut nolata ja nöyryyttää. Lapsena toivoin hartaasti, että minut otettaisiin huostaan, jotta pääsisin pois siitä helvetistä. Noh, muutin pois kotoa nippa nappa 18 v eikä sekään ollut äidilleni hyvä asia, vaikka hän oli minua häätänyt pois kotoa siitä asti, kun täytin 10 v.

Pohdin tässä taannoin, enkö oikeasti muista mitään hyviä ja mukavia hetkiä äitini kanssa. Ikävä kyllä en. Aina on ollut joku piikki tai sanallinen isku, mitä äitini on sanonut vaikka muuten olisi ollut hyvä hetki.

Äitini mielestä äitienpäivä on hänen juhlapäivänsä, ja hän viettää siten kuten parhaaksi näkee. Yleensä hän oli tuhannen tuubassa koko viikonlopun.

Vuosien saatossa olen nostanut hänet ylös monesta eri alhosta. Kiitosta ei tietenkään ole herunut. Myöhemmin on kyllä haukkumiset tullut niskaan. Enää en häntä auta millään tapaa. En henkisesti enkä taloudellisesti.

Olen rakentanut itseäni ja identiteettiäni, minuuttani, vuosien terapian avulla. Tänään olen vahvempi. Olen onnellinen ilman äitiäni. Olen hänelle kiitollinen siitä, että olen saanut elämän. Muusta en oikein osaa häntä kiittää.

Minulle suurin asia elämässäni on ollut se, että saan olla itse kahden lapsen äiti. Olen nauttinut äitiydestäni täysin siemauksin. Olemme saaneet puolisoni kanssa kaksi ihanaa poikaa, jotka ovat jo täysi-ikäisiä, ja toinen muuttanut jo omilleen. Olen pyrkinyt toimimaan toisin kuin mitä äitini on toiminut.

Suomessa äitiä pidetään lähes madonnana. Edelleen, vaikka elämme vuotta 2022. Emme edelleenkään hyväksy eri tapoja olla äiti. Tällä en tarkoita sitä, millainen oma äitini on ollut minulle vaan sitä, että on monia tapoja olla äiti olematta lapselle vaaraksi tai vahingoksi. Toivoisin enemmän empaattisuutta ja suvaitsevaisuutta kaikenlaisia äitejä kohtaan. Meitä äitejä on moneksi, ja hyvä niin. Ei äiti ole huono äiti, jos lapsi elää sateenkaariperheesä tai jos äiti on ns. etä-äiti. Tai jos äidillä on mt-ongelmia, joihin on saanut apua. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti.

Voisimme oppia toisiltamme enemmän äitinä olemisesta, jos kuuntelisimme ja keskustelisimme erilaisten äitien kanssa. Aina voi oppia uutta.

Toivon kaikille lapsille ja heidän äideilleen mukavaa äitienpäivää. Toivon, että lapset ja äidit viettäisivät yhdessä päivän ilman turhia hääräämisiä tai pönötyksiä. Että olisimme rennosti ja viettäisimme oman näköisemme äitienpäivän. Ei sen kodin tarvitse olla niin tip top tai pöydän katettuna sen seitsemällä sortilla. Pääasia on lämmin yhdessäolo