Havaintoja parisuhteesta

”Kyllä tyttöjen sinne pitää mennä”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Minä olen se kelvoton tytär, kenestä ei koskaan tullut sitä emäntää taloon eikä kodin hengetärtä, vaikka sellaista minusta yritettiin tehdä pikkutytöstä pitäen. Olinhan se ainoa tytär talossa, minun lisäkseni kolme vanhempaa veljeä. Minun olisi aina pitänyt olla laittamassa äidin apuna ruokaa, siivoamassa, tekemässä käsitöitä, tekemässä niitä niin sanottuja naisten hommia. Ja mitä minä, kelvoton tytär, tein? Kapinoin vastaan, pakenin isän mukaan metsätöihin, hirvijahtiin, ihan kaikkea muuta kunhan ei niitä kotihommia olisi tarvinnut tehdä. Jouduin tietenkin tekemään, ja kun kysyin asiasta äidiltäni, miksi veljet ei tarvitse näitä tulla tekemään, niin en kunnollista vastausta koskaan saanut. Ehkä se vastaus oli ”ei niiden tarvitse” ja kun kysyin miksi, niin siihen ei sitten osattu vastata ollenkaan.

Sain kotoa myös sen mallin, ettei lasten kanssa tarvitse leikkiä, eihän siihen ole aikaa. No, isälläni oli, pelattiin korttia ja leikittiin legoilla, sekä pelattiin ulkopelejä. Äidin mielestä olisi pitänyt tehdä se ”vapaa-aika” käsitöitä ja muuta yleishyödyllistä.

Minun olisi tietenkin pitänyt mennä talouskouluun, koska ”kyllä tyttöjen sinne pitää mennä”. No, en tietenkään mennyt. Aloin opiskella rakennusalaa. Melkoinen kauhistus taas äidilleni. Ehkä olisi pitänyt mennä, koska en vielä nytkään osaa tehdä ruskeaa kastiketta tai silittää vaatteita. Mutta mitäpä tuosta. Minulla on maailman rakkain mies joka osaa nämä hommat tehdä. Jos niitä edes joskus tarvitsee.

Meni vuosia eteenpäin ja silloisiin töihini kyllästyneenä päätin lähteä opiskelemaan logistiikkaa 40+ ikäisenä. Jestas sentään! Se oli niin kauhistuttavaa äidilleni äidilleni, että sain kuulla tutultani, että äiti oli sanonut ”en edes ilkeä sanoa” kun tämä kyseinen tuttu oli minun kuulumisiani äidiltä kysynyt. Niin, rekkaa ajava tytär oli häpeämisen aihe äidilleni.

Nykyisin äiti on yli 80 v ja itse olen vähän yli viidenkymmenen. Enää ei äiti jaksa puuttua siihen mitä teen tai jätän tekemättä. Välitän äidistäni paljon, mutta emme ole niin läheisiä kuin ehkä voisimme olla. Saan kuitenkin olla se oma itseni, mistä minua yritettiin iso osa elämääni pois kasvattaa.”

X