Havaintoja parisuhteesta

Kyllä vaihtamalla paranee

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Ei se vaihtamalla parane. Sitä mantraa olemme kuulleet kyllästymiseen asti. Ikään kuin lause olisi totta ihan jokaisen kohdalla. Lause liittyy tietenkin asiayhteyteen, jossa parisuhteestaan pois haikailevalle muistutetaan, että mikään ei muutu paremmaksi mahdollisessa uudessa parisuhteessa ja tähän liittyy myös toinen mantra, että ei ruoho aidan toisella puolella vihreämpää ole.

No nämä asiat liittyvät tietenkin meille myytyyn pakkoajatukseen parisuhteista ja avioliitoista, että niiden kunnioittavin ja arvostetuin piirre on pituus. Me asetamme sankarin asemaan pariskunnat, jotka viettävät kultahääpäiviään, koska he ovat pysyneet toisten rinnalla ne kuuluisat myötä- ja vastamäet. Tietämättä mitään, että mitä heidän parisuhteensa laatuun kuuluukaan ja että miten parisuhde on pystyssä pysynyt.

Kuten vanhassa työpaikassa ollessani tutustumani, juuri leskeksi jäänyt nainen kertoi ääneen, että vihdoinkin hän saa tehdä elämässään sitä mitä hän haluaa, kun ei mies enää haudan takana rajoita hänen elämäänsä. Hän sanoi odottaneensa hetkeä, että saisi elää elämänsä viimeiset vuodet yksin ilman miestään ja pelännyt, että hän itse kuolee ensimmäisenä. Olisin halunnut kysyä, että eikö olisi kannattanut esimerkiksi erota miehestä, niin vapauden vuosia olisi tullut enemmän, mutta en viitsinyt. Minun ei tarvitse ymmärtää vanhempien ikäluokkieni arvomaailmaa. He ovat olleet aikakautensa uhreja. Turha heitä on liikaa syyllistävällä sormella osoittaa, koska sitä sormea he ovat väistäneet pysymällä mahdottomassa parisuhteessa.

Onneksi ajat ovat muuttuneet ja voimme vapaasti kritisoida muinaisajalta peräisin olevia arvolatautuneita fraaseja, kuten ei se vaihtamalla parane. Kuten sanoin, että kyllä se sitä saattaa tehdäkin ja jokainen väite tarvitsee pohjaksi perusteen, joten siitä seuraavana.

Parinmuodostus on jännää puuhaa. Ihminenhän rakastuu rakastuessaan usein ennalta täysin tuntemattomaan ihmiseen. Hän ei tiedä ihmisestä mitään. Rakastumisen jälkeen alkaa tutustuminen. Tai ei se ihan heti ala, sillä alkukiimassa ei ole aikaa tutustumisleikeille, koska pitää harrastaa tolkuttoman paljon seksiä. Kun psykoottinen, ihmiselle haitallinen alkukiimavaihe on ohi, aletaan hiljalleen päästä vasta ihmisen äärelle. Tapahtuu tutustuminen toisen ihmisen persoonaan, tapoihin ja ajatusmaailmaan, jonka jälkeen alkaa jakso, jolloin elämään valitun ihmisen tavat pitää oppia ymmärtämään eli sietämään.

Vasta tämän jälkeen alkaa aika, jota voidaan parisuhteeksi kutsua.

Ihminen on rakastuessaan kuin saalistava eläin. Se raivaa kaiken tieltään rakkautensa edestä. Jos joku ei ymmärrä tätä lausetta, ei ole ehkä koskaan ollut rakastunut. Tämä on hyvin vaarallinen vaihe ihmisen elämässä, sillä alkukiima johtaa usein avioliittoon ja joskus jopa turhan nopealla aikasyklillä. Koska jos vasta avioliiton aikana alkaa tutustua puolisoonsa kunnolla, niin ollaan suurten riskien äärellä. Puoliso saattaa olla arvomaailmaltaan ja elämänfilosofialtaan täysin poikkeava kuin itse on ja täysin eri asioihin uskovien ihmisten yhteensovittaminen ei ole helpoin tapa olla parisuhteessa.

Toinen tärkeä seikka esille otettavaksi on se, että ihminen muuttuu vuosien myötä. Ihminen saattaa olla aivan erilainen 40 -vuotiaana kuin hän oli 30 -vuotiaana ja muutos saattaa olla parisuhteen kannalta hieman haasteellinen, sillä jos ihminen on rakastunut toisessa johonkin sellaiseen, joka on ollut rakastumisen kannalta etusijalla ja sitä seikkaa ei enää ihmisessä kasvun myötä ole, niin muutos saattaa olla aivan liian jyrkkä hyväksyttäväksi.

Toisin sanoen, väitän rohkeasti, että hyvin moni parisuhteista voi huonosti, koska siinä olevat kaksi ihmistä eivät ole toisilleen sopivat. On tapauksia, joissa he eivät ole koskaan ollutkaan ja sitten on tapauksia, joissa ihmiset ovat muuttuneet suhteen aikana toisilleen sopimattomaksi. Tämä vaikuttaa väkisin parisuhteen laatuun ja siitä tulee sen jälkeen sitä kuuluisaa pakkopullaa ja ikuista tahtotilaa, jonka eteen pitää tehdä aivan saatanasti töitä, jotta se pysyy edes siedettävällä tasolla. Eikä tämä ole ihmisen hyvinvoinnin kannalta pitkällä aikavälillä järkevää, koska parisuhteen pitäisi ensisijaisesti olla rentouttavaa, iloista ja nautinnollista puuhastelua.

Sitten on valinnan paikka. Osa jatkaa hammasta purren hamaan loppuun saakka, loppuun, jossa toinen parisuhteen osapuolista alkaa elämänsä ehtoopuolella toivoa puolisonsa kuolemaa, jotta saisi edes muutaman vapauden vuoden. Osa katsoo totuutta silmiin ja ymmärtää elävänsä mahdottomassa parisuhteessa ja ottaa askeleita kohti eroa. Minusta sellainen on arvostettavaa toimintaa, että uskaltaa katsoa totuutta silmiin. Se on rakkauden teko vähintään kahta ihmistä kohtaan, päästää heidät vapauteen sellaisesta, joka ei kerta kaikkiaan vain toimi. Eroajillekin pitäisi olla omat kulta- ja hopeaeropäivänsä, koska oman hyvinvoinnin parasta ajattelu on ihan juhlimisen arvoista.

Tästä syystä vaihtamalla paranee. Ei pidä toki luulla, että olisi olemassa jokin aivan täydellinen itselle kaikin puolin sopiva, kaikki kriteerit täyttävä, Tinder-aikakauden ihmisrobotti, joka on juuri sinun elämällesi sopiva. Ei helvetissä ole. Kompromisseja on aina tehtävä, mutta on aivan turhaa rakkauden ja elämän haaskaamista elää jossain täysin mahdottomassa ja täysin toisilleen väärien ihmisten kanssa, jossa kompromissi ei tyydytä kumpaakaan osapuolta. Vaihtaminenhan voi tarkoittaa myös ihan ilman parisuhdetta elämistä.

Ihanaa, että on niitä harvoja pareja, joiden parisuhde kestää hamaan tappiin asti ja vieläpä sellaisia, joita ei ole saatettu maaliin pelkällä pakolla ja perkeleellä. Hienoa on myös se, että on pareja, jotka uskaltavat katsoa totuutta silmiin ja sulkea korvansa yleispätemättömiltä parisuhdeohjeistuksilta, joissa kovaan ääneen julistetaan, että ei se vaihtamalla parane ja pitää vain tehdä vuosikymmeniä töitä parisuhteen eteen.

Ei tarvitse, jos ei halua. Ja mitä vaihtamalla paranee tai ei parane -fraasiin tulee, niin sen jokainen todentaa sitten itse. Kukaan ulkopuolinen ei sitä tietenkään tiedä, vaikka harmillisen usein julistavatkin tietävänsä.

Elämänhän on siinä mielessä tasa-arvoinen meille kaikille, että kukaan meistä ei näe huomiseen.

Lue myös

X