Havaintoja parisuhteesta

”Kyllähän miehellä pitää munaa olla!”

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

”Olen noin viisikymppinen nainen. Olen lukenut tästäkin blogista miesten kirjoittamia tarinoita, joissa he ovat kertoneet jääneensä parisuhteessa naisen jyrän alle. Minä uskon tarinoihin, sillä näillä ikävuosilla sitä on tullut itsekin nähtyä vastaavia tapauksia.

Kysynkin, että mikä teitä vaivaa? Miksi kohtelette puolisoanne kuin koiraa? Eikö olisi helpompi ottaa koira, jos on tarvetta kouluttaa elävästä sellainen, joka on täysin kesytetty tottelemaan jokaista käskyänne herkkupalan toiveesta? Voin vanhemman naisen valtuudella sanoa, että mies, jolta revitään pallit avioliiton alttarilla, kasvattaa ne salaa takaisin ja tarpeeksi niitä kasvatettuaan uskaltaa lähteä lopulta auki jääneestä ovesta karkuun.

Mitä te teette miehellä, jolla ei ole munaa tehdä omia päätöksiä ja ratkaisujaan? Olen kuullut myytin, että naiset rakastuvat renttuihin, mutta onko se sitten niin, että kun rentun on saanut yhteiselle sohvalle, niin renttu koulutetaan ja kesytetään sisustukseen sopivaksi? Jonka jälkeen alkaa valitus siitä, että mies ei tee seksiin aloitetta ja on harmaa kuin marraskuinen taivas.

Antakaa miestenne olla renttuja, sillä mies, jolla on oma tahto ja pallit jäljellä, on lopulta mies, jota jokainen nainen kaipaa, koska kukaan ei kaipaa tahdotonta ovimattoa, jonka pinnalla voi pyyhkiä jalkansa kotiin tultuaan. Jos haluatte rakastua renttuun, niin olkaa sitten valmiita vastaanottamaan renttu elämäänne. Enkä tarkoita alkoholisoitunutta riehujaa, vaan miehen, jolta ei ole revitty palleja irti, jotta hän sopeutuisi toisen ihmisen tahtoon.

Sama se on toisinpäin. Ei kukaan mies halua naista, joka hämmentää kiltisti puuroa ja niiaa nätisti sen miehen eteen tuotuaan. Tai en minä tiedä, kun en ole koskaan mies ollut, mutta kunhan peilaan omaan mieheeni.

Olen ollut hänen kanssaan yhdessä pian kolmenkymmenen vuoden ajan ja miksi olemme pysyneet parina näinkin pitkään? Siksi, koska olemme antaneet toisen olla rauhassa. Mieheni on keikkamuusikko ja on elänyt säännöllisen epäsäännöllisen elämää koko aikuisuutensa. Hän ei ole ihanne aviomies niillä määritelmillä, joita luen lehtien ihanneaviomieslistoista. Hän on töppäillyt pahemman kerran, tehnyt virheitä avioliittomme aikana, mutta mitä sitten?

Niin olen virheitä tehnyt itsekin. Jälleen, mitä sitten? Onko joku sanonut, että parisuhde on onnistunut vain silloin, kun molemmat elävät herran nuhteessa vuosikymmenestä toiseen. Kukaan ei elä, vaikka kirkkain silmin niin yrittää väittääkin. Pyhyyttä pahempaa on vain tekopyhyys.

Minussa on varmasti vittumaisia piirteitä kenen tahansa kestettäväksi. Hän ei ole koskaan niistä minulle nalkuttanut. Hän on antanut minun olla minä, myös niine vittumaisine piirteineen. Kukaan ei jaksaisi kuulla niistä alvariinsa, vaan liian usein olen törmännyt parisuhteisiin, joissa toisille naputetaan aivan vähäpätöisitä asioista.

Hän rakastaa minua juuri sillä tavalla, antamalla minun olla minä ja jättämällä minut rauhaan ja minä rakastan häntä takaisin samalla tavalla. Ja kuinka hän rakastaakaan. Sanotaan, että pitkä avioliitto vaimentaa seksin niin hiljaiseksi, että sitä ei edes erota seksiksi. Meillä ei ole vaimentanut, sillä mieheni on intohimoinen rakastaja ja osaa ottaa minut ihanalla tavalla huomioon. Miksi osaa? Siksi, koska en ole repinyt häneltä palleja irti ja olen antanut olla rauhassa. Ei hän minulle elä elämänsä ja ole täällä minua varten. Hän on itsenäinen ihminen ja minä olen itsenäinen ihminen ja yhdessä me muodostamme vain parisuhteen.

Olen kuullut parisuhteista, joissa jopa vastataan toisen puolesta hänelle esitettyihin kysymyksiin. Anteeksi, mutta hyi saatana. Kyllähän sellaisia luovuttaneita, omasta persoonasta revittyjä ihmisparkoja näkee ympärillään ja jopa lähipiirissään. Toinen ei uskalla sanoa omaa mielipidettään, koska pelkää jäävänsä palkinnotta. Näyttää kuin vieressä kulkisi koulutettu ja kesytetty koira.

Minä en sellaiseen suostuisi, sillä se tappaa parisuhdetta ennen kaiken intohimon ja seksin. Minä haluan olla kokonainen ja haluan rinnalleni miehen, jolla on pallit ja oma tahto. Sellaisen olen saanut ja siitä olen ylpeä, että en ole sortunut samaan kuin niin moni muu sortuu. Yrittämään ihmisen kesyttämistä, koska joka ikinen kerta se tavalla tai toisella epäonnistuu.

Rakastan miestäni, jolla on pallit.”

X