”Lääkitys ei tappanut seksihalujani, vaan parisuhteeni”
”Olen juuri se klassinen ”liian kevyistä syistä eronnut paskamainen akka”.
Tapasin exäni 16v lukiolaisena, hän oli melkein 20v, amiksen käynyt, töissä. Naimisiin menimme kun olin 22v. Tuossa vaiheessa olin puolessa välissä lääkistä, hän teki tehdashommia.
Lasta alettiin yrittää kun olin valmistunut yliopistosta. Ja sitähän sitten yritettiin. 3,5 vuotta meni ennen kuin tärppäsi, saatiin kuitenkin lopulta ihana tytär. Samalla meni kuitenkin maku siitä yrittämisestä. Pari vuotta myöhemmin jumpattiin vielä vuosi toista, onnistumatta. Minulla todettiin samoihin aikoihin myös sairaus jonka lääkitys vei halut. Lopputulos oli se, että jos seksiä oli kerran vuodessa, olimme onnistuneet.
Minä tein vuosien mittaan uraa lääkärinä ja tutkijana yliopistosairaalassa, mies tehdasduuniaan. Homma eteni pikku hiljaa siihen että nukuimme samassa sängyssä mutta eri aikaan, koska hänellä oli vuorotyö. Päivät vietimme eri huoneissa, yhteistä oli lapsenkasvatus.
Pari kertaa ehdotin pariterapiaakin ilman vastakaikua. Kun tytär lopetti peruskoulun, hän muutti pois kotoa opintojen perässä, tätä työstäessämme heräsin tajuamaan että jos sitä kasvatettavaa lasta ei kotona ole niin eipä ole mitään yhteistäkään enää.
Päivä yhteishaun tulosten julkistamisen jälkeen istutin miehen alas ja ilmoitin että minäkin lähden, koska olemme kasvaneet erillemme (!) Mies itki mutta hyväksyi.
Muutin pois neljä viikkoa tuon keskustelun jälkeen. Ja maailma avautui aivan uudenlaisena eteeni. Ei passattavaa ukkoa. Tytär oppi nopeasti pärjäämään omillaan. Illat vain itselle, sai tehdä mitä huvitti. Huusholli pysyi siistinä kun yksin vain sotkin.
Exän perhe katkaisi välit minuun kokonaan, en jäänyt kaipaamaan sillä erityisesti ex-appiukon kanssa välit olivat jo vuosia olleet melko jäätävät pääosin aatteellisista syistä. Samaan syssyyn rakennutin itselleni uuden omakotitalon keskeneräisestä projektista josta oli pitänyt tulla perheen kesäkoti. Koti valmistui puolisen vuotta poismuuttoni jälkeen ja nyt siellä on nautiskeltu rauhallisista hetkistä.
Töissäkin on ollut paljon helpompaa kun kotona on parempi fiilis, vaikka työkuorma onkin alemmassa johtoportaassa jäätävä.
(Psst. Viikko poismuuttoni jälkeen latasin Tinderin. 4 kk myöhemmin, muutamaa sammakkoa suudeltuani, löysin prinssin, joka on nyt kulkenut matkassa melkein 9 kk. Ei, lääkitys ei tappanut seksihalujani. Ne eivät vain enää kohdistuneet exään. Sen olin sentään tajunnut jo ennen kuin lähdin.)”
Kommentit
Kaikella rakkaudella Jeks, jos haluaa korostaa sitä miten lapsuuden unelmien jahtaaminen johtaa toisen tehdashommiin ja toisen johtoportaaseen, varallisuus on toissijainen asia. Tässä oli kyse maailmankuvien eriytymisestä, ei rahasta. Terkuin ap.
Kommentit
Miten silmiini painottui: lääkäri, minä rakennutin talon ja johtoportaassa mennään 🤔.
Vuorotyöläisellä on myös vapaita joten paljon on sitä tahdon asiaa, teillä ei sitä ollut.
Onnea siis uuteen.
Miksi kiinnitti huomiota?
Pointti tuossa kai oli että lapsuuden haaveiden jahtaaminen johti pariskunnan eri teille ja lopulta niin kauas toisistaan ettei huuto enää kuulunut kuilun yli. Entä jos ammattit olisivat menneet toisin päin, mieslääkäri ja naisduunari?
Toinen huomio, on kolmivuorotöitä joissa ei ole arkivapaita. Ja joissa vedetään joka viikko 5 päivää putkeen samaa vuoroa, aamuvuoroa enintään joka kolmas viikko. Se on aika karua. Nimimerkillä Kokemusta on…
Kaikella rakkaudella Jeks, jos haluaa korostaa sitä miten lapsuuden unelmien jahtaaminen johtaa toisen tehdashommiin ja toisen johtoportaaseen, varallisuus on toissijainen asia. Tässä oli kyse maailmankuvien eriytymisestä, ei rahasta. Terkuin ap.
Miksi näin korostetusti ammatti ja johtoasema, sekä vauraus mainittu. Ei ollut oleellista tietoa parisuhteessa (mielestäni) , mutta kukapa se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.