Havaintoja parisuhteesta

Laiskanpulskeita syöttöporsaita

9.7.2019 Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Laiskanpulskeita syöttöporsaita.

Tällä kauniilla termillä Kauppalehden päätoimittaja kutsui eilen jaksamisensa ja toimeentulonsa äärirajoilla taistelevia opiskelijoita.

Kaikki lähti siitä, kun hänen ikätoverinsa Hesarin toimittaja kirjoitti mukahauskan pakinan hakaten sanoillaan opiskelijoita, jotka olivat tuoneet ajatuksen tasolla julki mahdollisuutta pieneen kesälomaan opintotuella kustannettuna.

Tiedättekö, vähän samalla systeemillä, kun palkkatyöstä kertyy lomarahaa.

Eniten opiskelijat halusivat julkaisullaan saattaa ihmisten tietoon tosiasian, että yhä useampi nuori uupuu ja masentuu kiristyneen opiskelutaakan alla. Vähän niin kuin muistutukseksi kaikille, että onko meillä varaa loppuunkuluttaa tulevia yhteiskuntamme kantajia jo ennen työelämään siirtymistä.

Suomihan on työhullujen maa. Täällä ei helposti saa hyväksyntää uupumiselle, vaan lähinnä se kertoo uupujan heikkoudesta. Sitä se protestanttinen työmoraali on pahimmillaan. Tehdään töitä, vaikka väkisin. Sisua huuleen ja läpi harmaan kiven, perkele. Toiset menee samalla asenteella läpi toimimattoman parisuhteensakin.

Aikaisemmin työuupumusta hoidettiin viinalla tai paksulla köydellä. Nuorempi ikäluokka on uskaltautunut puhumaan aiheesta ja se on helvetin hyvä, koska sillä voidaan ehkäistä tulevaisuuden alkoholiongelmia tai itsemurhia.

Valitettavasti uupumisesta puhuminen saa edelleen aikaan rajua vähättelyä. Eilen sosiaalinen media täyttyi kaksikymmentä vuotta sitten opiskelleiden kaikkitietävän sukupolven kommenteista, että opiskeluhan on rentoa puuhuaa, miten siihen voi uupua. En minäkään uupunut, vaikka opiskelin tuhatta ammattia samanaikaisesti ja tein kymmentä eri työtä ja kouluunkin piti mennä miinoitettua reittiä pitkin kolmensadan asteen pakkasella.

Sitähän se on monen mielipide. Uupuminen lähtee kun nukkuu yhden hyvän yön ja masennus paranee vähän lenkkeilemällä ja hymyilemällä enemmän. Eikä siinä mitään, hauskaahan se varmasti on kirjoittaa keskellä heinäkuuta riippukeinussa maaten internetin keskustelupalstalle jyrkkää ja ehdotonta kommenttia, että ei tarvitse laiskat syöttöporsaat mitään lomia, työtä tänne on tultu saatana tekemään ja sen jälkeen valuttaa viinilasiinsa kolmenlitran pahvisesta säästöpakkauksesta uuden valkoviinin.

Satiiri ei ole sitä, että ylhäältä norsunluutorneista hakataan alempana olevia. Se on kiusaamista ja vittuilua. Vaan se on juuri toisinpäin. Satiiri on alhaalta ylös iskemistä. Ihan vain vinkiksi toimittajille ja varsinkin päätoimittajille, joilla pitäisi sananvapauden lisäksi olla vielä kovempi sananvastuu.

Jos sieltä ylhäältäpäin voidaan kutsua uupuneita toimeentulosta taistelevia opiskelijoita laiskanpulskeiksi syöttöporsaiksi, niin voi kai täältä alhaaltapäin sivaltaa poikkeuksellisesti takaisin ja kutsua rahavallan edustajien lehtien päätoimittajia empatiakyvyttömiksi paskapaarmoiksi. Pyörii iholla, vaikka kukaan ei ole niitä siihen kutsunutkaan.

Ihan vain poikkeuksena, koska yleensä ei kannata alentua samalle alhaiselle tasolle.

Lue myös

Suosittelemme