Havaintoja parisuhteesta

Lapsi ei tule isän luokse kylään, vaan kotiin!

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Kommentit tekstiin napattu eilisen tekstini kommenttipalstoilta. Ai, onko maassamme vielä 50-lukulaista asennetta? Kyllä ja jopa järkyttävän paljon. Kaksi asiaa tulee kommenteista mieleen. Miten pienten lasten äitejä yhäkin syyllistetään siitä, että heillä on muutakin elämää kuin vauva-arki? Miten helvetissä on yhäkin vallalla käsitys, että mies on pienen lapsen kanssa täysin kädetön?

Muutama oma kokemus oman lapseni kanssa:

Eroisänä kuulee usein kysyttävän:

”Milloin lapsi tulee sinulle taas hoitoon?” Ei, lapsi ei tule koskaan minulle hoitoon. Lapsi tulee minulle asumaan, sillä tämä on lapseni toinen koti, jossa hän viettää noin puolet kuukaudesta.

Lapseni oli noin kuuden kuukauden ikäinen, alkaessani käydä hänen kanssaan kaupungilla säännöllisesti, kahviloissa jne. Tämä siksi, koska pienen lapsen kanssa tulee kotona aika pitkäksi ja toisinaan on hyvä käydä paikoissa.

Eräässä tamperelaisessa kahvilassa ollessani pukemassa lastani, iäkkäämpi rouva tuli viereeni sanomaan, että pitäisikö odottaa, että äiti tulee vessasta, niin osaa pukea lapsen paremmin. Sanoin, että vessassa on varmasti äiti tai äitejä, mutta lapseni äiti ei siellä ole, että ihan kahdestaan tässä pitää nyt pärjätä.

Samaan hengenvetoon pitää sanoa, että huomattavasti harmittaa sekin, että isänä sitä saa sankarin viitan harteilleen ihan vain siitä, että hoitaa osuutensa vanhemmuudesta. Ei isä, joka osallistuu, ole sankari-isä, vaan ihan tavallinen isä. Sellainen kuin suurin osa iseistä on.

Kyllä me miehet pidetään lapsemme hengissä. Joskus rimaa hipoen, mutta kuitenkin.

Silloin kun lapset olivat pieniä ja olin viihteellä niin tuttu kysyi, onko mies lapsenvahtina. Vastasin, että ei, että kyllä se on pitäisi olla kotona omien lasten kanssa.”

”Minulta on kysytty, että jäikö mies lapsenvahdiksi. Ei jäänyt, jäi vaan lasten kanssa kotiin. Ja sitten perään ”pärjääkö se siellä niitten lasten kanssa?” En varmaan olisi alun perinkään perustanut perhettä ihmisen kanssa, joka ei osaa huolehtia omista lapsistaan. Mieheltä on tuskin kysytty että ”uskalsit jättää lapsen äidin kanssa kotiin?”

”Olen aikanaan saanut saman kysymyksen, kun olin työpaikan pikkujouluissa ja siellä kyseltiin missä vauva on. Vastasin vain, että kotonahan tuo ja jatkokysymyshän oli, että kenen kanssa? No isänsä.”

”Mun miestä on sekä ihasteltu kuinka ihmeellinen se on, kun on lasten kanssa, kun olin reissussa, että säälitty: ”voi että taasko olet lastenvahtina?” Kukaan ei koskaan sanonut samaa, kun tilanne oli toisin päin ja minä lasten kanssa kotona.”

”Ex-anoppi käytti usein ilmaisua, että isä on joutunut lapsenpiiaksi. Sanoin monesti, että ei kun se on omien lasten kanssa, mutta ei sitä ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Tällä vuosituhannella.”

”Matkustan työssäni (ainakin ennen) jonkin verran. Minulta on samalla tavalla kyselty, miten mies pärjää lasten kanssa ja miten voin jättää lapset isänsä kanssa. Olen tuumannut, että kyllä kait isä omiensa kanssa pärjää siinä, missä minäkin. En usko, että yhdeltäkään mieheltä tätä on kysytty…”

”Sain ensimmäisen lapseni ja kun vauva oli muutaman kuukauden ikäinen, lähdin kaupungille, bändin keikalle ystävän kanssa. Tarkoitus oli ottaa pari lasillista, kuunnella bändi ja sitten kotiin. Vauva söi hyvin pullosta (tämä oli testattu etukäteen) eikä hänellä ollut mitään hätää isänsä kanssa. Ravintolassa tuli tiskillä nuorimies meitä jututtamaan ja kun kuuli, että olen tuore äiti, hän sanoi jotakuinkin näin: ”Ai siulla on vauva ja sie tuut tänne riekkumaan? Ei anna hirveen hyvää kuvaa siusta, millainen äiti sie oikein olet, kun jätät lapsen päästäksesi keikalle’? Mitä vittua. Miksei isä pärjää siinä, kun äitikin.”

”Kun palasin suoraan äitiyslomalta töihin, useampi miespuolinen kollega tuli kertomaan, että ”ai sä tulit jo takaisin töihin, meillä kyllä päätettiin, että meidän lapset hoidetaan kotona”. Kysyin vain, että mitä sinä sitten töissä teet?”

”Olen opiskellut useamman vuoden näin aikuisena perheenäitinä. Monta kertaa on kysytty, että mites lapset, kun on pitkiä päiviä koulussa ja työt vielä päälle. Olen silloin aina muistuttanut läheisiä, että lapsilla on myös isä, ei siis hätää.”

”Yritäpä selittää avioeron jälkeen lasten isän olevan toisen lapsen lähivanhempi. Tämä ei aina mene edes viranomaisille läpi. Parisuhde loppui, vanhemmuus jatkuu ja isä on edelleen täysivaltainen vanhempi ja huoltaja molemmille lapsille, vaikka paperilla eri osoitteet. Meille tämä on toimiva ratkaisu, perheen ulkopuolisille ei avaudu millään.”

Mitäpä jos tulisimme sieltä arvopoterosta vuoteen 2021 hiljalleen?

Nyt pitää lopettaa kirjoittaminen, sillä jätin viemättä lapseni päiväkotiin, koska ystäväni on tulossa puolitoista vuotiaan lapsensa kanssa meille kylään. Kaksi isää ja kaksi lasta. Huhhuh, mitenhän tässä nyt oikein käy?

Lue myös

X