Liian kevyesti erottu

Törmäsin kyseiseen lauseeseen erään tekstini kommenttikentällä. Rakkausbloggarin silmin rakkaudesta ei voisi enää rumemmin puhua. Rakkaus ei ole tunne. Tuolla lauseella voisi melkein selittää sen, että miksi maailma näyttää tällä hetkellä niin rumalta.

Samalla lause kertoo sen, mihin moni meistä on jäänyt kiinni. Edellisiin vuosikymmeniin. Silloinhan parisuhde oli aina nimeltään avioliitto ja sitä pidettiin yllä, vaikka ikenistä valuisi verta. Rakkaus on muuttunut tahtomiseksi jo vuosia sitten ja rakkaudesta tulee arki, ei suudelma.

Hyvä. Kukaan ei estä ajattelemasta niin ja elämään parisuhteessa, jossa rakkaus on pelkkää tahtomista tunteen sijaan. Se on jokaisen ihmisen tai oikeammin sanottuna parin valinta ja jokainen seisköön valintojensa takana. Me kun olemme niin onnellisessa asemassa, että meillä on vapaus valita. Minulle rakkaus onkin tahtomisen sijaan tunnetta ja vapautta.

”Ihmiset eroavat liian löyhin perustein.”

Tämä seuraava rakkautta rienaava kommentti samasta ketjusta. Tämä kommentti jaksaa aina ihmetyttää. On olemassa ihmisiä, jotka voivat mennä itselle tuntemattomien ihmisten parisuhteeseen sisään ja tuosta noin vain kertoa, että liian helposti erottu. Ikään kuin he tietäisivät eronneita paremmin heidän motiivinsa ja syynsä. Ikään kuin olisi olemassa kirja, joka kertoo oikeat ja tarpeeksi hyvät syyt erota ja kaikki muu on liian helposti eroamista.

He kertovat usein tarpeeksi hyväksi syyksi erota väkivallan ja narsismin, mitä tuo jälkimmäinen muotitermi sitten heidän mielestään tarkoittaakaan, koska minusta persoonallisuushäiriön voi todeta vain lääkäri. Rakkaudettomuus ei ole syy erolle, sillä rakkaushan on tahtomista, ei tunnetta. Samalla oletetaan, että parisuhteessa oleva toinenkin ihminen on asiasta samaa mieltä. Jos lähdet rakkaudettomasta suhteesta, niin sinut leimataan itsekkääksi ihmiseksi, joka eroaa liian löyhin perustein. Itsessähän ei taaskaan ole yhtään mitään vikaa, koska ero on aina vain yhden ihmisen syytä.

Mennään takaisin edellisiin sukupolviin.

Edellisten sukupolvien opeissa on parasta se, että tietää mistä pitää riuhtaista itsensä irti. Maailma ei ole enää vanha sukupolvi, jossa ihmiset olivat samassa työpaikassa koko elämänsä ja yhdessä parisuhteessa koko elämänsä. Siinäkin tapauksessa, että kummassakaan ei viihtynyt. Muutenhan asiassa ei ole mitään ongelmaa.

Minusta koko ydinperhetermistä olisi syytä luopua, koska jokainen perhe on ydinperhe, on se sitten yhden henkilön, kahden henkilön tai useamman henkilön kokonaisuus, elää siinä perheessä omia lapsia, parisuhteen kautta tulleita lapsia, on se sitten heteroperhe, sateenkaariperhe tai ihan mikä muu tahansa.

Ydinperhe on se, jossa perheen sisällä asuvat ihmiset rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Ja tämä ihmisen sanomana, jonka mielestä rakkaus on tunne, ei tahtotila. Sitähän usein sanotaan, että nykyaika rikkoo lapset, koska emme pysty eroinemme tarjoamaan heille pysyvyydestä turvaa. Olemme itsekäs sukupolvi. Koskaan ei ajatella niin, että lapset rikkoo kahden vanhempansa itsekäs päätös pysyä yhdessä, vaikka parisuhteesta ei ole jäljellä kuin tyhjyys tai mustelmat. Itsekkyyttä sekin on lasten kustannuksella, vaikka se verhotaankin lasten edun mukaiseksi.

No, kuka mitenkin lapsensa rikkoo.

Avioliitto kehiteltiin aikoinaan siksi, että ihminen saataisiin aloilleen ja tuottamaan yhteiskuntaan työpanosta ja tulevia työntekijöitä. Kyseisiä vuosikymmeniä ihaillaan monessa piirissä siksi, koska silloin ihmiset eivät muka olleet itsekkäitä ja ihmisillä oli vielä moraali jäljellä.

Yhtä lailla silloinkin petettiin ja oltiin itsekkäitä. Siksi, koska siihen aikaan ero ei ollut vaihtoehto, koska taloudelliset syyt ja koska häpeä. Tähän kun lisätään se tosiseikka, että homous oli Suomessa rikos 60 -luvulle saakka ja sairaus 80 -luvulle saakka, niin avioliitoissa oli paljon myös kulissia ylläpitäviä homoseksuaaleja, niin miehiä kuin naisia, jotka toteuttivat sitten salaa seksuaalisia tarpeitaan. Lukuisten muiden kulissien lisäksi. Kyllä, tottahan se on, että vielä vuosikymmeniä sitten avioerotilastot olivat huomattavasti pienempiä kuin nykyään. Ja samalla valheellisempia.

Tuo usein kuultu lausahdus ”nykyään ihminen on niin itsekäs” on täysin tuulesta temmattu ja vailla tutkimuspohjaa. Ihminen on aina ollut itsekäs. Ennen oltiin itsekkäitä ehkä salaa ja nyt uskalletaan erota mielummin kuin elää kaksoiselämää. Minusta on paljon tyylikkäämpää erota kuin se tapa, jota tässä 44 vuotta kestäneen elämän aikana on tullut nähtyä. Kiltit perheenäidit ja perheenisät pettävät toisiaan herkästi heti kun silmä välttää ja sen jälkeen mennään taas leikkimään kiltisti kotia. Jokaisen oma valinta toki.

Voi sitä ihminen elää pitkiäkin aikoja avioliitossaan, jossa ei tunnu olevan enää mitään jäljellä, mutta pitää muistaa, että se saattaa aiheuttaa ja aiheuttaakin lieveilmiöitä, kuten todella korkeat pettämistilastot sen kertovat.

Kuten olen sanonut, parisuhteessa tärkeintä on leveys, ei pituus.

Joten eiköhän sovita niin, että antaa ihmisten itse määritellä sen, onko jokin syy tarpeeksi iso, että saa erota. Toiselle ihmiselle jokin syy on iso syy ja toisella sama syy liian pieni. Moralisointi on vain moralisointia ja siihen sorruttuaan se yllättävän nopeasti kolahtaa omaan nilkkaan, koska elämä on arvaamatonta.

Toistan, elämä on arvaamatonta.

Minulle itsekkyys ja moraalittomuus näkyy jossain aivan muualla kuin parisuhteiden määrissä. Itsekästä kun saattaa olla myös se, että pitää rakkautta vain tahtotilana ja estää täten toistakin tuntemasta. Se, että montako kertaa ihminen on ollut avioliitossa, on pientä siihen itsekkyyteen verrattuna, että mitä olemme tehneet sinä aikana ympäristöllemme.

Ero ei lapsen elämää pilaa, vaan se, että itsekkäällä elintasollamme olemme pilanneet heidän tulevaisuutensa. Joten aina kun joku haluaa vedota lasten hyvinvointiin siinä asiassa, että heidän itsekkäät vanhempansa kehtaavat erota, niin katsokaa, että ette vetoa siihen samalla, kun paistatte nautaa pannulla tai olette istumassa lentokoneessa. Se kun olisi siten hivenen tekopyhää.

Rakkaus on asia erikseen. Siinä jokainen kukka saakoon kukkia omalla tavallaan.

Teksti on omistettu rakkauden ja parisuhteiden moninaisuudelle. Niin kuin monikulttuurinen yhteiskunta on rikkaus, niin moniarvoinen parisuhde ja rakkaus on sitä samaa.