havaintoja parisuhteesta

”Lopulta mieheni uskalsi katkaista välinsä vanhempiinsa kokonaan”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Kirjoitin aiemmin sinulle ja lukijoillesi elämästäni narsistisesti käyttäytyvästä anopistani ja appivanhemmistani ylipäätään. Haluan kertoa kuulumisia mitä meille kuuluu nyt, miten me ollaan jatkettu meidän elämää.

Oli tyttäreni syntymäpäivät, päivä jolloin pieni prinsessani täytti 2 vuotta. Ilon ja onnen juhla, täynnä rakkautta. Mieheni ja minä, halusimme hyvää hyvyytämme vielä yrittää. Kokeilla josko mummo ja pappa vaikka osaisivatkin käyttäytyä. Onhan päivä, jolloin juhlitaan pientä tyttöä. Kuitenkaan niin ei koskaan tapahtunut.

Tiesin jo ennen heidän tuloa, että minulla on erittäin ahdistunut olo. Mutta yritin ja pärjäsinkin. Kävi kuitenkin niin, että mieheni ei pärjännyt. Se ei kestänyt katsoa ekaa kertaa sitä mitä vihdoin näki. Sen mitä hänen äitinsä teki. Suukotteli suulle meidän lasta, josta hänelle sanottiin. Se sai anoppini nauramaan, se oli tosi hauskaa sen mielestä, että on korona aika ja hän ei saa muka suukotella lastenlastaan suoraan suulle.

Ylipäätään, oli koronaa tai ei niin meillä ei lasta suukotella suulle.
Erityisen ahdistava hetki oli kahvipöydässä, jolloin he kokivat tärkeäksi alkaa kuiskimaan meistä pahaa siinä niin, että kaikki muutkin tämän huomasivat. Kun oletin tämän kaiken olevan jo ohi, niin mieheni hermostui äidilleen suunnattomasti koska hän päätti taas vahingossa kutsua itseään lapseni äidiksi. Toistuvasti.

Tämän kaiken jälkeen, kun vihdoin myös mieheni on nähnyt miten sairasta käytöstä hänen vanhempansa harjottavat, hän päätti meidän yhteisen elämän hyvinvoinnin vuoksi katkaista välit vanhempiinsa kokonaan. Mikä helpotus kaikinpuolin.

Tämän kaiken vuoksi, minä joka toimin instagramissa vaikuttajana jouduin sen poistamaan, koska mieheni sukulaiset jakoivat lapseni kuvia ja tietoa meidän elämästä heille. Meistä puhutaan nyt pahaa koko kaupungissa, miten julmia me ollaan ja miten sydämettömiä ihmisiä me olemme. Sen taakan minä jaksan kantaa, silläkin uhalla että maineeni on täysin mennyt.

Kokonaiskuvaa kaikesta kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mutta se riittää meille, että me itse tiedämme mitä olemme joutuneet kokemaan jo useamman vuoden. Minä äitinä, olen anoppini mielestä itsekäs ja sairas. Pilasin hänen poikansa elämän ja olen syypää siihen, että hänen poikansa vihdoin näkee, millaista elämää he elävät.

Olen joutunut opettamaan miehelleni myös sen, että toisista pahan puhuminen on väärin, taito jonka hän oppi kotona.

Meille nauretaan, meitä halveksutaan ja meidän tämänhetkinen tilanne on se, ettemme voi luottaa yhteenkään ihmiseen jotka ovat sidoksissa appivanhempiini.

Mentiin kauppaan välikatkon jälkeen ja appivanhempani tuli meitä vastaan. Ne nauroivat meille ja huiskutteli vaan iloisesti. Meillä menee kuitenkin hyvin, he ei ole enää osa meidän elämää millään tavalla ja se on pääasia.

Meidän elämässä ei ole paikkaa ihmisille, jotka aiheuttavat joka käynnin jälkeen meille pahan mielen. Mutta he pitävät silti huolen siitä, että me saamme vastuulle paljon vihaa muilta, siitä miten ilkeitä ja itsekkäitä me olemme. Jokaiselle sukulaiselle on muistettu kertoa meistä erityisen paha versio. Enkä koe edes olevani tarpeeksi vahva korjaamaan sitä.”

Lue myös

X