”Louis Vuitton ei korvannut yksinäisyyttäni”

”Mieheni oli miljonääri, mutta myös työnarkomaani. Itse olen hyvin humanisti psyk.sairaanhoitajana.

Hänellä oli AINA aikaa minulle, kun seurustelimme. Vaikka vain tunti, kun saimme olla yhdessä tehdessäni vuorotyötä, oli hänelle suuri ilonaihe.

Muutaman vuoden taivuttelun jälkeen muutin hänen kartanoonsa, ja siitä hetkestä aloin voida pahoin!
Hänellä ei enää ollutkaan minulle aikaa! Vain rahaa!!!

Mitä tunneihminen tekee ympäri maailman matkoilla, Roomasta ostetusta Burberryn silkkihuivista ( 375€), Louis Vuittonin laukuilla tai turboahdetulla sportti-Volvolla?
Siis ellei toiselle ole AIKAA?

Kerran pyysin häneltä, että jospa hän pystyisi viettämään edes 1 ainoan päivän/kk kanssani….hän suostui! Ensimmäinen ”yhteinen” päivä tuli, hän ravasi levottomana huoneesta toiseen…. totesin, että mene töihin….. Pointti ei ollut pitää häntä väkisin kanssani, vaan se, että olisimme molemmat nauttineet siitä.

Ei…..Hän nautti siitä, että eli elämäänsä niinkuin ennen minuakin ja minä… siivosin ( yli 500m2), pyykkäsin, silitin, kokkasin, toimin edustusvaimona, ajoin nurmikot, viihdytin makuuhuoneessa yms.

Sanomattakin selvää, ettei Louis Vuitton korvaa tätä henkistä puolta, mutta hän ei koskaan tätä tajunnut, ja löysikin jo uuden naisen, ennenkuin jätti minut!”