Havaintoja parisuhteesta

Mä en itke, vaikka mua itkettäis

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Maailman rohkein teko on riisua naamionsa, roolinsa ja valheensa. Astua verhon takaa eteen ja näyttää oikeasti sen, joka oikeasti on. Kai me tehdään usein ihan jotain muuta. Pidämme turvaväliä maailman ja itsemme välissä. Liian lähelle ei saa tulla.

Paljastuisi.

Minulle on sanottu, että tunnekylmyys ei ole tunnekylmyyttä, vaan itsensä suojelua. Tunnekylmyys on piilopaikka omille tunteille. Paikka, jonka takana on ihminen, joka kaipaa kuumeisesti syliä, jonne voisi naamioitta turvallisesti painautua.

Me asetamme vaatimuksia. Ole joku, niin tässä on syli. Sen jälkeen yrität olla se joku, joka et kuitenkaan ole. Astut sisälle naamiaispukuun, joka päällä esität jotain, mitä et edes ole. Piilotat puvun alle aidot tunteet. Piilotat puvun alle sen, joka oikeasti olet. Esität, miellytät ja katoat lopulta itseltäsikin.

Ei kukaan aseta vaatimuksia. Sinä asetat ne itse.

Koska pelkäät, että jos paljastat itsesi, niin se valheellisestikin saatu syli katoaa. Pelkäät että näyttämällä heikkoutesi, jäät yksin. Siksi yrität olla korostetun vahva tai korostetun kylmä. Huudat maailmalle, että et edes tarvitse ketään, vaikka jokainen huuto onkin pyyntö päästä jonkun lähelle.

Pelkäät niin paljon, että sinä et riitä. Pelkäät niin paljon, että vaikka valehtelet. Jos et muuta, niin ainakin tunteesi.

Ehkä siihen on syynsä. Tai siihen varmasti on syynsä. Pysymällä piilossa kukaan ei voi ainakaan satuttaa. Et aseta itseäsi alttiiksi pettymyksille, uusille mustelmille tai hylätyksi tulemisen tunteelle. Annat itsestäsi vain hyvin pienen palan. Annat pinnan, mutta pinnan alta et anna raaputtaa.

Pelkäät paljastuvasi. Pelkäät että sen jälkeen sinä et enää riitä.

Mihin se kaikki johtaa, olla pinnan alla koko elämänsä ajan yksinäinen. Yrittää selvitä itse kaikesta. Olla ottamatta apu ja kosketus vastaan. Koska on pakko olla vahva. Koska näyttämällä heikkous, tippuisi naamiaispuku ja pahinta mitä tiedät, on olla alasti, kaikkine arpineen ihmisen edessä, roolitta, naamioitta ja rehellisesti.

Ehkä tuleekin ihminen, joka antaa luvan. Väärin sanottu. Ehkä tuleekin ihminen, jonka edessä uskallat antaa itsellesi luvan. Riisua kaikki. Riisua itsesi ja lopettaa näyttelemisen. Ehkä tuleekin ihminen, jonka kanssa ei tarvitse olla yksin. Ihminen, jonka kanssa voi olla yhdessä. Ilman asua, roolia tai epärehellistä näytöstä. Ehkä tuleekin ihminen, jonka kanssa vapautua olemaan sinä. Ihminen, joka suutelee arpiasi ja antaa luvan näkyä. Väärin sanottu. Ehkä tuleekin ihminen, jonka edessä uskallat antaa arpiesi näkyä.

Se on vapauttavaa. Se on vapaus. Murtaa itsensä edestä se ikuiseksi suunniteltu muuri. Päästää tunteet vapaaksi. Kasvaa omaksi itseksi. Olla kokonainen, näkyvä ja häpeämätön. Olla sylissä ilman vaatteita, ilman peittävää viittaa.

Olla turvassa heikko ja vahva.

 

”Mä en oo mikään vuoden mies, aikakapselissa kulmasohvan kyydis, olohuonemies. Niin lähel peilii et mun nenä on lytyssä, ateria pytyssä, likapyykit mytyssä. En häpee täällä sitä mitä sä näät, vaan sitä minkä kätken mun epäelämää. Pelkään, et kaikille paljastuu et mä oon, sellanen ku mä oon.”

Pyhimys, Jättiläinen

Lue myös

X