Määräaikainen avioliitto
”Mikä hänessä viehätti?
Ulkonäön lisäksi ne asiat, joita juuri sinä hetkenä kaipasin. Hän oli aikuinen, vastuuntuntoinen, hän halusi sitoutumista ja perheen. Listan viimeinen asia toteutui liian pian. Raskaustesti näytti plussaa jo parin kuukauden seurustelun jälkeen. Veikkaan, että ilman sitä tiemme olisivat erkaantuneet viimeistään vuoden päästä. ”Turha itkeä, kun paskat on jo housuissa”, kuvasin joskus taivaltamme tuttavalleni.
Epäterveen suhteen merkkejä ilmeni jo puolen vuoden sisällä. Jos minulla oli paha olo, en saanut kainaloa tai tukea vaan vielä pahemman olon. Kyyneleistä hän ei välittänyt. Ei minun eikä lasten. Ensimmäisen kahden tunnin valitustuokion hän piti minulle kyläpaikassa myöhään illalla, kun odotin esikoista. Olin väsynyt, itkin, mutta hän halusi pitää minua kaksi tuntia hereillä valittamalla siitä, etten jutellut tarpeeksi hänen ystäviensä kanssa. Nämä kahden tunnin sessiot aihetta vaihdellen toistuivat useita kertoja seuraavien vuosien aikana. Hänestä tuli hiljalleen negatiivisempi ja ärtyneempi. Rakastin häntä aina, kun hän hetkenkin jaksoi olla valittamatta. Olisin antanut kaiken lämpöni, läheisyyden ja hellyyden, mutta en saanut mitään tilalle. Se, mitä hän minulta halusi oli siivoaminen, ruuanlaitto ja muut käytännön palvelukset. Jos en tehnyt, en rakastanut.
Hän alkoi inhota huumoria, iloisuuttani, naurua. Hän pilkkasi kaiken, mikä minulle oli tärkeää. Työni, harrastukseni ja kaikki ilon lähteeni. Jos minulla oli kesällä yksi viikonloppumeno, koko kesä oli pilalla ja ”paskaa”. Jokaiseen positiiviseen lauseeseeni hänellä oli negatiivinen vastaus. Hän halusi, että puhun, mutta hänen kanssaan ei voinut puhua. Hänen tapansa kommunikoida sai minut vain sulkeutumaan. Loukkauksiaan hän ei anteeksi pyytänyt, koska hän ei mielestään koskaan sanonut mitään väärää. Jopa suoraan myönsi, ettei kadu mitään. Kahden vuoden pariterapiakaan ei muuttanut mitään. Itse vain halusin, että joku olisi minulle mukava ja rakastaisi minua niin, että tuntisin itseni rakastetuksi. Välillä kaipasin sitä niin, että pelkäsin hajoavani.
Muiden silmissä hän oli hyvä mies. Ahkera, taitava, hyvässä työssä ja meillä oli kiva koti ja kivat lapset. Muille hän hymyili, minulle ei. Jossain vaiheessa päätin kertoa tuttaville, miten asiat oikeasti ovat. Eipähän tulisi yllätyksenä, jos vaikka eroaisin.
Esikoinen on nyt jo aikuinen ja muutkin lapset isoja. Kivassa kodissamme hän ei enää asu. Laitoin tälle avioliitolle määräajan jo vuosia sitten ja nyt se on umpeutunut. Jo pelkkä päätös, ettei tämän tarvitse jatkua ikuisesti, helpotti. Jotkut kauhistelevat, että liitossa ollaan vain lasten vuoksi. Itse olen tyytyväinen siihen, että odotin juuri oikeaa hetkeä. Eron plussat ja miinukset oli tarkoin punnittu. Mies olisi ollut valmis jatkamaan tuota tuskaista liittoa kunnes kuolema erottaa. Miksi? Tai mitäpä se minulle kuuluu. Minun kesääni kuuluu ilo ja höyhenen kevyt olo.”
Kommentit