Havaintoja parisuhteesta

”Mahdollistaminen on pahinta, mitä läheinen voi tehdä – se on karhunpalvelus addiktille”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

”Raittiina alkoholistina tämä aihe on hyvinkin tuttu. Oman alkoholismin lisäksi yritin rakastaa toista samanlaista ehjäksi huonolla menestyksellä…Nyt takana pian 5 vuotta ilman alkoholia.

Muutama karu fakta on hyväksyttävä. Ensinnäkin: päihdeongelmainen ei lopeta käyttöä, vaikka kuinka vieressä yrittäisi pyytää, anella, raivota…Mikään ei auta. Ei edes se rakastaminen ehjäksi, koska se ei yksinkertaisesti onnistu. Useimmiten addikti ”oikeuttaa” oman käytön sillä, että vieressä on huudettu tms. Tähän käy mikä tahansa syy, kunhan se antaa mahdollisuuden paeta sitä omaa addiktiota ja sen aiheuttamaa syyllisyyttä. Mahdollistaminen on pahinta, mitä läheinen voi tehdä – se on karhunpalvelus addiktille. Eli ei rahaa, siksi muutettavia tavaroita, selittelyä pomolle tai muuta vastaavaa.

Tästä saadaankin aasinsilta seuraavaan juttuun: Addikti tietää, että se käyttö ei ole normaalia, mutta ei myönnä ongelmaa. Koska jos sen myöntää, se on käsiteltävä ja sen seurauksista on otettava vastuu. Tähän liittyen: päihdeongelmainen ei juo/käytä huvikseen tai kiusallaan. Jossain vaiheessa siitä päihteestä tulee pakko, jossa ei ole mitään hauskaa – pikemminkin päinvastoin. Mitä pidempään käyttää, sitä pahempi se syyllisyys on ja sitä on paettava – mihinkäs muualle kuin siihen päihteeseen.

Addiktion vallassa olevan ajatus pyörii ainoastaan päihteessä ja sen saamisessa, mikä voi johtaa moraalisesti ei-niin-hyväksyttäviin tekoihin, jopa laittomuuksiin. Tässä vaiheessa muistutuksena, että päihteet vaikuttaa keskushermostoon ja se riippuvuus on sekä psyykkistä että fyysistä, eli päihde määrittää todella pitkälti addiktin toimintaa ja päätöksiä. Se ajattelu ei ole tervettä – tämä ei kuitenkaan oikeuta esim. rattiin lähtemistä päihtyneenä, tämän kaltainen käytös on aina väärin.

Viimeinen juttu – jokaisella addiktilla tulee joskus se pohjakosketus. Jollekin se on vankila tai psykiatrinen osasto, jotkut (kuten itse) tajuaa oman tilanteensa ja hakee apua, jotkut tulee uskoon – ja osalle se tulee eteen vasta hautausmaalla hautakiven alla. Tämä on se vaihe, jossa addikti itse alkaa haluta päihteestä irti ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Tätä ennen toipumista ei tapahdu.

Päihdeaddiktin läheiselle suosittelen joko nimettömien läheisten ryhmää tai muuta psykiatrista apua. Päihteet on aina ”virtahepo olohuoneessa”, eli asia, jonka olemassa olo tiedetään, mutta siitä ei puhuta. Läheinen sairastuu helposti läheisriippuvuuteen siinä rinnalla ja ilman sen käsittelyä siitä ei pääse irti.”

Lue myös

X