”Maksan meidän taloudessa kaiken, mies juo kaljaa, ei tee mitään”

Läheisriippuvaisuus on Suomessa yleistä. Mitä vanhempiin ikäluokkiin mennään, sitä enemmän läheisriippuvuutta esiintyy. Läheisriippuvuus niin kuin riippuvuudet yleensä ovat hoitamattomina hengenvaarallisia. Parisuhteisiin vietynä yksi tyypillisin puoliso läheisriippuvaiselle on joku toisesta riippuvuudesta kärsivä ja usein se on päihderiippuvainen. Match made of heaven. Tähän kun liittää varsinkin vanhaan kulttuuriimme sisältyvän pakkomielteisen ajattelun parisuhteen välttämättömyydestä, niin moni täällä elää aivan kammottavissa parisuhteissa, joissa ei ole rakkauden kanssa mitään tekemistä. Tekisi mieli vierestä huutaa, että mitä helvettiä teitä oikein vaivaa, mutta riippuvaisille on turha mitään sanoa ennen kuin he myöntävät riippuvuutensa.

Tässä alla tarina joita tästä maasta löytyy tuhansia. En tiedä onko kyse läheisriippuvuudesta, mutta piirteitä on paljon, toki sillä erotuksella, että tilannetta edes pohditaan. Ihmiset, menkää terapiaan!

”Mitä mun pitäisi tehdä. Toinen halusi heti parisuhteeseen, kihloihin, naimisiin. Tätä stooria ei edes jaksa kirjottaa. Anyway, mentiin heti naimisiin. Toinen ilmoittaa, että ero. Minä itken ja suren ja toinen menee heti panemaan exäänsä, josta puhui jo alussa, että on sielunkumppani ja noita, joka vie mennessään.

Ja niinhän siinä kävi….selvisi minulle tosin myöhemmin. Ollaan silti yhdessä. Ei erottu kuitenkaan.

Toinen yritys eroon…avioeropaperit vireille. Puoliso palaa takaisin ja taas tulee ilmi, että on noidan kanssa pantu.

Kerron nyt, että olen tosi passaaja ja kiltti. Maksan meidän taloudessa kaiken( mun asunto). Mies juo kaljaa, ei tee mitään. Minä käyn töissä, laitan ruuat, siivoan, pesen pyykit.

Tämä mies tuli hyvin toimeen poikani kanssa ja suostuin/ olin onnellinen, että toinen halusi naimisiin mun kanssa.

Tänä päivänä tilanne on niin toinen. Sain alussa huomiota ja rakkautta.  Viisi vuotta yhdessä joista kolme vuotta saman katon alla. Eri makuhuoneet, ei seksiä, ei läheisyyttä.

Kannattaako mun jatkaa?

Tiedän, et mulla on tunteita ja tullaan muuten hyvin toimeen huumorin puolesta. En vaan tiedä toisen tunteista. En koe olevani rakastettu.
Tänään kysyin, et tykkääkö nukkua yksin….vastaus joo.

Tiedän, että ansaitsen parempaa, koska hakisin toiselle vaikka kuun taivaalta, mutta tilalle en saa mitään. Tänään ajattelin eroa. Mun ystävä sanoi, että eihän se mihinkään lähde, kun sillä on täys ylläpito.”