Matemaattinen yhtälö

Ihmisen on hyvä hankkia lapsia.

Ihan vain siitä syystä, että lapset kasvattavat aikuista.

Tämä tuli mieleen, kun olin tyttäreni kanssa puhelimessa.

Hän ilmoitti, että tulee luokseni kaverinsa kanssa.

”Muista, että pitää tehdä enemmän ruokaa ja letut maistuisivat molemmille kyllä jälkiruuaksi.”

Kuinka määrätietoista ja rehellistä. Tietää, mitä tahtoo ja sanoo sen ääneen.

Olisiko siinä jotain opittavaa?

Hmm.

Sillä taidolla pelastaisi jo maailman. Tai ainakin muutamia parisuhteita.

 

Toisinaan sitä miettii, että mitä asioita sitä on tullut opettaneeksi lapsilleen.

Sen ajatuksen jälkeen tulee tyhjyys.

Viime viikolla yritin opettaa tyttärelleni matematiikkaa.

Vituilleenhan se meni.

Viitosluokkalaisella alkaa olla jo vaativaa yhtälönpoikasta.

Yritin vanhoilla metodeilla.

Samoilla, joita minulle opetettiin kultaisella 80-luvulla.

Siis silloin, kun kaikki oli paremmin.

Dingo kuulosti hyvältä, Neuvostoliitto oli hyvä idea ja neonkeltaiset lenkkarit olivat kuuminta shittiä.

Ja Jason Donovan sai radiosoittoaikaa.

Nykyään kaikki mainitsemani on vain huono vitsi.

 

Matemaattiset yhtälöt ovat kuin elämä ylipäätään.

Eivät ne samat opit toimi vuodesta toiseen.

Pitää muistaa muuntua, tehdä asioita toisin, päästäkseen oikeaan lopputulokseen.

Sitä harhaisesti kuvittelee, että kerran opittuani tämä toimii kuolemaan asti.

Ei muuten toimi.

Ei missään elämän osa-alueessa.

 

Katsokaa ja kuunnelkaa niitä lapsia ympärillänne.

Ihan kaikkia muitakin ihmisiä.

Oppikaa.

Totuus on jossain aivan muualla kuin omissa kuvitelmissa.