Havaintoja parisuhteesta

Matkalla prinsessalinnaan

Teksti:
Havaintoja parisuhteesta

( Teksti kirjoitettu ja julkaistu ensimmäisen kerran syyskuussa 2015.)

Hän oli täyttänyt seitsemän. Hänen vanhempansa kertoivat yllätysmatkasta. Siellä nukuttaisiin prinsessalinnassa, joka olisi täynnä barbeja ja hienoja leluja. Tyttö oli ilahtunut. Vanhemmat halusivat suojella. Tuollaiselle matkalle hän oli aina tahtonut. Oli vuosi 1992 ja Balkanin niemimaa oli tulessa.

Perillä ei odottanut prinsessalinna, vaan oululainen vanha mielisairaalarakennus. Siellä majoittui muitakin matkalaisia. Viiden tähden prinsessalinnamatkustajia. Heitä, jotka maailman kaikista paikoista halusivat juurikin olla oululaisen vanhan mielisairaalan lattioilla.

Tyttö on vieläkin samalla matkalla. Hänestä on kasvanut nainen. Hän kertoi tarinaansa radiossa. Ohjelman kommenttiosio oli suljettu. Muutoin se olisi sylkenyt pihalle vihan siemeniä. Täyttynyt niiden ihmisten äänistä, jotka kannattelevat käsissään lakanaa, jossa on paksulla mustalla tussilla kirjoitettu rumia sanoja. 

Minä uskon hyvän kiertoon. Siihen, että apua annettuaan on sitä myös saava. Minä haluan kannatella ajatusta, että ihmisen pitää olla ihmiselle ihminen. Tänään minä olen hän, joka auttaa. Huomenna ehkä hän, joka pyytää apua. Ihminen elämänvaiheessa. Sama ihminen.

Ajattelin kerätä tyttäreni kanssa vanhoja leluja. Lahjoitettaisiin heille, joilla niitä ei ole. Pyrkisi edes siihen, että seuraava sukupolvi olisi enemmän yhtä kuin meidän sukupolvemme on. Ehkä joku niistä pehmoleluista päätyy jonkun seitsemänvuotiaan tytön käteen, jolle on luvattu matka prinsessalinnaan. Ehkä se antaa lohtua vastaanottokeskuksen kylmällä patjalla.

Ehkä sormemme ovat jo silloin auenneet nyrkistä. Valmiina koskettamaan ihmistä pehmeämmin.

#PieniäTarinoita

www.unicef.fi 

X