havaintoja parisuhteesta

”Me kaikki voidaan olla nyt onnellisempia”

Teksti: Havaintoja parisuhteesta
”Julkaisit tänään tekstini uudestaan ja ajattelin kirjoittaa sille jatkoa. Palaan aina ajoittain lukemaan kirjoitustani ja ehkä nyt on hyvä hetki taas koota ajatuksia.
Eropäätöksestä on kulunut aikaa nyt puoli vuotta. Tapaamme eroon ja lasten asioihin liittyen välillä useammin ja välillä harvemmin. Viimeisen viikon aikana olemme tavanneet ja viettäneet aikaa yhdessä neljänä päivänä ja se tuntuu oudolla tavalla aivan tavalliselta. Sä olet kuin ennenkin, halaat ja katsot mua. Me ollaan edelleen hyvä tiimi, kun jotain tehdään yhdessä. Kerrot että ikävöit, niin ikävöin minäkin. Me ollaan pysytty tiiminä ja me ollaan edelleen Me, vaikka asummekin eri osoitteissa, vaikka Me menemme nukkumaan jonkun muun viereen iltaisin ja vaikka Me valitsemme ne toiset joka aamu. Koen olevani onnellinen, vaikka Me menetimme paljon, niin saimme kuitenkin tilalle jotain muuta, mikä ei ole huonompi vain vaan erilainen.
On ihana katsoa, kuinka energiasi ovat paremmat, vaikutat onnellisemmalta ja kun näen teidät yhdessä, te säteilette. Olen onnellinen puolestasi. Tekin olette hyvä tiimi. Meidän lapset ovat kovin onnekkaita, kun ovat saaneet niin hienon uuden ihmisen elämäänsä. Sinä löysit hänet ja minä ja lapsemme olemme siitä onnellisia.
Sovittiin lopputalvesta, että odotat, vaikka puoli vuotta, jos se sen vaatii. Sen se vaati. Kuukausi sitten sanoin sinulle, että en enää pelkää. Aikaa se otti, mutta nyt olen jo niin pitkällä. Molemmat ollaan kuitenkin jo menty elämässämme eteenpäin, niin paljon, ettei sillä ole enää merkitystä meidän parisuhteeseemme. Mutta vaikututusta on niin, että me edelleen voidaan olla tiimi, me saatiin rakennettua jotain menetettyä takaisin. Me saatiin pitää ystävyys ja sitä me ei menetetä.
Olet minulle rakas, niin kuin minä sinulle ja emmekä unohda sitä kertoa, kun siltä tuntuu.
Sinusta on kuoriutunut parempi isä ja parempi mies. Se vaati suuren uhrauksen, mutta se on sen arvoista. Me kaikki voidaan olla nyt onnellisempia.
Suru, meistä, nostaa päätään aika ajoin, mutta se kuuluu asiaan. Annan surun tulla ja olla. Siltikin mun tunne-elämä on tällä hetkellä seesteisempää mitä on ikinä varmaan ollut. Välillä mietin, voiko elämä tuntua tältä, tasaiselta, omalla tavallaan varmalta vai onko kyse suojelumekanismista, joka torppaa tunteita.”

Lue myös

X