Me tarvitsemme kulttuuria!

Vuosi on ollut monelle pitkä.

Kulttuuri on ihmisen hyvinvoinnille mittaamattoman arvokas asia. Kliseinen ajatus sanoo, että kulttuuri on ruokaa ihmisen mielelle.

Kulttuurintekijöiden ruoka onkin sitten toinen asia. Yhteiskunta on ollut enemmän ja vähemmän kiinni viimeisen vuoden ajan. Siihen on ollut hyvä syynsä. Mitenkään muuten pandemiaa ei voida voittaa kuin taistelemalla aikaa vastaan ennen rokotesuojaa ja aikaa vastaan on pitänyt taistella sulkemalla yhteiskunnan ovia.

Niin olemme sulkeneetkin. Suomessa on silti ollut esimerkiksi ravintoloiden osalta huomattavan löysempi rajoittaminen kuin muualla Euroopassa.

Kulttuurintekijöiden turhautumisen ymmärtää. Ei pelkästään se, että toimeentulo on ollut kortilla, mutta myös se, että vuosi on pitkä aika olla harjoittamatta ammattiaan. Se on oikeasti pitkä aika.

Tällä hetkellä alkaa näyttää hyvältä pandenian suhteen. Rajoitukset purevat ja rokotustahti on nopea. Kesällä on mahdollisuus avata yhteiskunnan ovia ihan kunnolla. Samalla kulttuuriala pääsee häkistään vapaaksi.

Olen muutamaan kertaan kirjoittanut sivustolle omasta turhautumisesta ihmisiin. Pääosin Suomen kansa saa olla helvetin ylpeä siitä, että olemme kiltisti noudattaneet rajoituksia, jotta tämä kaikki joskus loppuisi. Voitte lukea, että mitä tapahtuu maissa, jossa rajoituksia ei ole ollut.

Turhautuminen on tullut siinä kohtaa, kun ihmiset ovat esittäneet harhaisia mielipiteitään siitä, että Koronaa ei ole ja liikkuneet mielenosoituksessa ilman maskeja ja turvavälejä keskellä pahinta pandemia-aikaa. Se on ollut suoraa perseen näyttämistä heille, jotka noudattavat ohjeita ja haluavat tämän joskus päättyvän.

Yksi ala, joka odottaa tämän päättyvän on kulttuuriala. Toinen turhautuminen tulee siinä kohtaa, kun huomaa arvostuksen alaa kohtaan tyystin puuttuvan. Se tulee ilmi esimerkiksi silloin kun kulttuuriministerimme ohittaa kulttuurialan ahdingon ja puhuu sen sijaan turpeesta.

Me emme tarvitse turvetta, me tarvitsemme kulttuuria.

Itse arvostan kulttuurintekijöitä korkealle ja siksi on huojentavaa ajatella, että rajoitukset ovat tepsineet, jotta ne voidaan pian purkaa kokonaan.

Liikaa olen vuoden aikana kuullut pelkkää nillitystä ja perisuomalaista narinaa ja panettelua. Pitää muistaa, että Suomi on globaalisti selvinnyt pandemiasta erittäin hyvin. Täydellisesti ei mistään voida koskaan selvitä.

Itse haluan lähettää kiitoksen siitä.

Samalla odotan aikaa, jolloin pääsen tukemaan kulttuurialaa ihan vain olemalla paikalla. Ennen sitä alaa pitää tukea yhteiskunnan toimesta, jotta se pysyy hengissä.